Aikuistumisesta

Katseltiin tuossa jokin aika sitten How I met your motheria ja jaksoa missä oli Tedin muistaakseni 28 synttärit...? Tai 29. Enivei kun rupesin katsomaan sarjaa olin abaut 26 vee ja muistan ajatelleeni että onneksi en ole vielä 28 :) Nyt olen vanhempi kuin Ted kyseisessä jaksossa.

Miksi mietin että onneksi en ollut aikoinaan jo 28 vee? Koska tunnen itseni edelleen samaksi epävarmaksi idiootiksi kuin vaikka 19 vuotiaana tai nuorempana. En nyt tietenkään yhtä idioottina, koska luulen oppineeni muutamia asioita 10 vuodessa :) Ja opin edelleen, siksi tämä blogikin.

Luulen että suurin osa ihmisistä, minä ainakin, kuvittelee/minäkin kuvittelin että kun kasvaa ''isoksi'', eli kun tulee ikää, on automaattisesti jotenkin varma itsestään, vastuullinen luonnostaan, ei pelkää juuri mitään ja tekee pelkkiä ''aikuisten juttuja''. Tai että aikuisena pitäisi olla edellisessä lauseessa mainitut ominaisuudet. Jos kuvittelet tai väität olevasi aikuinen ja omaavasi luonnostaan edellä mainitut ominaisuudet väitän että valehtelet ja säälin sinua. Miksi? Siitä lisää lopuksi :)

Edellä mainitut ominaisuudet voidaan kuvitella normaalin aikuisen ominaisuuksiksi ja täten ''positiivisiksi'' mutta totta on että jos on positiivisia ominaisuuksia on myös ''negatiivisia''. Esim. mun mielestä vaikka lapsen saaminen 18-20 vuotiaana olisi ollut äärimmäisen pelottavaa koska olin ja olen edelleen täysin keskeneräinen ihmisenä.

Mutta mikä erottaa aikuiset epävarmoista ja pelokkaista lapsista, vaikka tunnen itseni keskeneräiseksi? Epävarmuudella ja pelolla tarkoitan tässä kaikenlaisia henkisiä ja fyysisisä reaktioita mitä tapahtuu toiminnassa mikä vaatii henkistä ja fyysistäkin panosta. Vaikea sanoa tuo jotenkin fiksusti ja ytimekkäästi, toivottavasti ymmärrät :D Ehkä esimerkkinä vaikka itsensä epäilemisen tai auktoriteetin pelon aiheuttama toiminnan tekemättä jättäminen tai vaikka tunteistaan puhumisen vaikeus. Eli se mikä mun mielestä erottaa lapset ja aikuiset, on se että yleensä aikuiset ovat velvollisia toimimaan näistä ''negatiivisista'' tekijöistä huolimatta, ainakin jossain määrin. Ja että aikuiset koettavat olla näyttämättä näitä ''negatiivisiksi'' koettuja ominaisuuksia. Veikkaan että jos ei pysty toimimaan niistä huolimatta on jollain elämänalueella ongelmia. Omien kokemusten perusteella allekirjoitan edellisen lauseen.

Toki on ihan järkevää olla huolissaan vaikka vuokranmaksusta, ruoan saannista tai työllisyystilanteesta. Itse olen todennäköisesti jäämässä työttömäksi marraskuuun jälkeen mutta silti en ole tippaakaan huolissani siitä että miten tulen pärjäämään, varsinkaan täällä Suomessa, tai siitä millon saan uudestaan töitä insinöörinä.

Nykyään olen enemmän huolissani siitä että jään pyörittelemään papereita loppuelämäkseni enkä ole onnellinen. Meillä hyvin toimeentulevilla länkkäreillä on oikeasti mahdollisuus ja aikaa tavoitella mm. onnellisuutta ja eettisyyttä mm. eloonjäämisen ja ravinnonsaannin tilalla. Ammatinvaihto on minulle todellinen vaihtoehto tällä hetkellä. Helppoa se ei ole mutta ei se unelmien ja onnellisuuden tavoittelun pidäkään olla helppoa, palkitsevaa kyllä. Viimeiset puolitoista vuotta ovat osoittaneet että konttorissa istuminen ei ole hirveän kivaa. On tässä hyvätkin puolensa mutta ne häviää kaikelle muulle.

(Ja koska näen itseni hyvin toimeentulevana länkkärinä joku voisi sanoa että ei mulla ole oikeutta puhua selviytymisestä. Totta, mutta meillä on mahdollisuus ja ehkä jopa velvollisuus, olla onnellisia ja sitä kautta yrittää auttaa ja antaa muillekin jotain. Ja en usko siihen että pitäisi päätyä pohjalle ennenkuin tietää mikä on hyväksi itselle ja muille.)

Lähti ehkä vähän sivuraiteille alkuperäistä ideaani ajatellen :D mutta ehkä pointtina tässä oli se että säälin sinua jos yrität turhaan kahlita itseäsi (k)ankeaan ''aikuiseen'' ajatteluun ja maailmaan. Ole rehellisesti oma itsesi ja välillä myös sisäinen lapsesi ja näytä epävarmuutesi ja pelkosi ja käytä niitä mahdollisuuksina oppia, muuttua, kehittyä, kasvaa ja luoda ja innostu lapsen lailla asioista ja tekemisestä mistä tykkäät oikeasti, täysillä. Älä sulje näitä mahdollisuuksia pois koska kuvittelet että niin aikuisten pitää tehdä.

Samperi, ajattelin että oisin heittänyt tähän pari käytännön esimerkkiä mutta ei se mun mielestä sovi tekstin pohdiskelevaan kokonaisuuteen joten jokainen miettiköön itse mitä ne on :)