Olen vissiin aiemmin maininnut että uskon siihen että evoluutio on ainakin ihmisen kohdalla, mennyt jo luonnollisen ''ohi'' ja se on mahdollistanut kaikenmaailman ''miksi olemme täällä?'' tyyppiset filosofiset pohdiskelut. Vaikka sanon että on mennyt luonnollisen ohi on se tapahtunut kuitenkin luonnollisesti eli kehitys on ollut täysin luonnollista :) Aika ympäripyöreästi sanottu ja edelliset lauseet on vähän ristiriidassa toistensa kanssa :D Vaikka kykenemme pohtimaan näitä asioita ei se mielestäni tarkoita sitä että sille on joku tarkoitus ja että joku on luonut meidät pohtimaan näitä asioita. Miksi joku olisi luonut meidät pohtimaan miten täältä pääsee pois johonkin toiseen paikkaan? Vaikka seuraava ajatus on aika lohduton koska mieli ei pysty millään käsittämään maailmankaikkeutta, olemme täällä ''sattumalta'' ja olemassaolomme on periaatteessa aika epätodennäköistä. Sattuma on lainausmerkeissä ja epätodennäköinen on periaatteessa aika epätodennäköinen koska kun tarkastelemme tätä meidän ääretöntä?/lähes ääretöntä maailmankaikkeuttamme, mielestäni epätodennäköisen on helppo todeta olevan täysin mahdollista. Eli äärettömässä epätodennäköinen on varmaa. Tämä koskee mielestäni myös muuta elämää tuolla jossain.
No lähti ehkä vähän lapasesta kun piti uskonnosta ja viimeaikaisista tapahtumista kirjoittaa :) Mutta kyllä tuo uskontoonkin liittyy koska tietyntyyppisillä ihmisillä on joskus ollut tarve (vallanhimo tai ihan rehellinen usko jumalaan/yliluonnolliseen?) nähdä/kehittää meidän olemassaolollemme jokin ''tarkoitus''. En vain ymmärrä miten paratiisiin/taivaaseen pääseminen voi olla elämäntarkoitus, varsinkin jos pyrkii tähän jonkun toisen kirjoittamien ja tulkitsemien juttujen perusteella. Usko siihen että sinun pitää päästä taivaaseen että olet onnellinen on itsessään jo elämän hylkäämistä ja sitä kautta mielestäni ehkä uskonnonkin vastainen paradoksi. Tottakai uskonnon nimissä tehdään paljon hyvää ja perussääntönä kaikilla uskonnoilla on varmaan se että kohdellaan toisiamme hyvin. Korjatkaa jos olen väärässä, esim. Koraania en tunne ollenkaan.
Vikaan uskonnon suhteen mennään siinä kun siitä tehdään instituutio (joka perustuu sekaviin kirjoituksiin ja tulkittaviin sääntöihin) ja joku sanoo sulle, oman tulkintansa pohjalta, miten juuri sinun pitäisi elää ja miten pääset taivaaseen. Jos Jumala on olemassa ja sinä todella uskot siihen, ovat teidän keskiset asiat sinun ja Jumalan välisiä, kunhan et sekaannu muiden ihmisten maallisiin asioihin. Ja mielestäni sillä mitä muut uskovat ja miten elävät elämänsä ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa mihin itse koet uskovasi. Toki jos jokin uhkaa sinun terveyttä ja olemassaoloa, pitää siihen reagoida asiaan kuuluvalla tavalla mutta elämän perussääntöihin (ja uskonnonkin) kuuluu edelleen se että kunnioittaa muita ihmisiä, heidän uskostaan huolimatta ja ettei vahingoita muita tai itseään.
Ja edelleen, isoimpana pointtina on ehkä se että jos uskoo, siis oikeasti uskoo, Jumalaan ja taivaaseen, ei maallisilla asioilla, varsinkaan muiden tekemillä maallisilla asioilla, pitäisi olla mitään tekemistä tai edes vaikutusta sinuun. Jos nämä asiat vaikuttavat sinuun, väitän että et ole vahva uskossasi. Koska jos Jumala on olemassa ja ''vääräuskoiset'' tekevät pahoja asioita he joutuvat helvettiin ja sinun ei tarvitse huolehtia näistä ''vääräuskoisista''. Ja sen pitäisi riittää. Jos siis olet vahva uskossasi. Maallisten asioiden ja varsinkin muihin ihmisiin vaikuttavien asioiden tekemisen ei pitäisi olla uskonasia.
Piis. Samppuri.
