Vahvaa kakkaa

Oli pakko kirjoittaa tämä vaikka nukkumaanmenon viivästymisen uhalla. 

Vähän ketutti kun ei ollutkaan lätkää tänään. Hokikausi vetelee viimeisiään mutta sää oli kakka. Menin sitten puntille. Puntilla sitten menin aika syviin tiloihin. Hyvällä tavalla siis.  Toivottavasti kanssa treenaajat eivät olleet hämmentyneinä kun kävelin tiloissani edestakaisin, häkissä elävän leijonan tavoin :D 

Sivusin aika helposti kaksi vuotta vanhaa kyykkyennätystäni ja jotain tapahtui joko sen seurauksena tai ihan vaan kelailujeni takia. Saattaa kuulostaa oudolta mutta meinasin ruveta itkemään. Miksi? Kai minuun iski jonkinlainen valaistuminen. Monet ovat varmaan kirjoittaneet aiheesta paremmin kuin minä mutta yritän selventää syytä tiloihini.

Tekemällä vaikeita asioita ja kasvamalla vahvemmaksi (fyysisesti ja henkisesti) näytät itsellesi ja varmaan myös muillekin että epävarmuus ja kasvaminen on vain itsestä kiinni. Jos välttelee vaikeita asioita tai joku sanoo sinulle tai sanoo itselleen että ei pysty koska joku asia on epätodennäköistä tai vaikeaa, muuttuuvat nämä asiat mahdottomiksi. Näin ollen asioiden mahdottomaksi leimaaminen estää ihmisiä kasvamasta ja olemasta onnellisia. Mä en halua enää keksiä tekosyitä ja estää itseäni kasvamasta ja olemasta onnellinen.Tiedän että se on vaikeeta mutta se tulee myös helpommaksi pikku hiljaa. Toteutuu se vaikeiden asioiden tekeminen sitten kyykkäämällä tai muulla keinolla.

Tekemällä vaikeita asioita säännöllisesti saa siis rohkeutta tehdä muitakin vaikeita asioita. Kuten vaikka esiintyminen, uusien asioiden kokeileminen tai vaikka vastakkaisen sukupuolen kanssa asioiminen, laita tähän itsellesi vaikea asia ja tärkeimpänä tietysti unelmien tavoittelu ja ehkä myös ''vitut kaikesta'' asenteen saavuttaminen. Tästä kirjoitin viimeksi :) Joillekin raudan nostaminen voi kuulostaa turhalta ja on varmaan vaikeata varmaan tajuta miten se liittyy elämään. Mun mielestä se liittyy aika olennaisesti elämään. Mun mielestä on ihan loogista että jos keho toimii kunnolla ja on vahva, on elämäkin helpompaa. Fyysisesti ja henkisesti. Kokeile. Oikeasti. Säännöllisesti ja itseäsi haastaen.

Voisin olla myös katkera. Ja olenkin ollut. Menneistä, tekemättä ja sanomatta jääneestä. Voisin olla katkera myös toisille ihmisille mut vitut siitä, ainakin tiedän mitä opetan ja näytän omille lapsilleni ja miten elän elämääni tästä eteenpäin. Voisin olla katkera myös siitä etten ole pystynyt käyttämään koko älyllistä ja fyysistä potentiaaliani nuorempana. Mutta katkeruus on vain tekosyy olla tekemättä sitä mitä haluaa ja kasvaa ja saavuttaa oma potentiaali tästä eteenpäin.

Tänään sain siis, aika yllättäen, rutkasti voimia tavoitella omia tavoitteitani ja unelmiani. Jos/kun teen tarpeeksi töitä omien unelmieni (uran vaihto, 160kg kyykky ja 200kg mave ja joku kiva misu :) ) eteen voin ihan realistisesti jopa saavuttaa ne tänä vuonna. Monen mielestä noi voi kuulostaa ''pieniltä'' tai merkitysettömiltä mut eihän sillä ole väliä :) Mun mielestä tytöille jutteleminen vaikuttaa vaikeimmalta noista :) Mutta ehkä vähän kliseisesti sanottuna, elämä ei ole pelkkiä tavoitteita, ei me koskaan olla valmiita. Ja jos ajattelee että on valmis eikä pyri kasvuun, olet kaikkea muuta kuin valmis.

Tuo sisäisen voiman ja valaistumisen tunne on vahva edelleen ja en malta odottaa että pääsen tekemään sitä mitä oikeasti haluan ja olemaan sellainen kun haluan (ja murskaamaan ennätykseni salilla kahden viikon päästä :D ) niin vahvaa kakkaa se on :)

Samwais

Ps.
Oli tää kokemus aika vaikee pukea sanoiksi :) Katsotaan huomenna mitä editoidaan :D

Ei kiinnosta v****kaan

Tämän kirjoituksen on inspiroinut (ehkä) tällä viikolla kuunnellut Elliot Hulsen videot, Hansun päivitykset ja havainnot elämästä :D ja ehkä myös itse havaitut omat oivalluksetkin.
Saattaa sisältää toistoa muista jutuistani :)

Viime vuoden alusta lähtien olen huomannut paljonkin muutoksia omassa ajattelussa ja käyttäytymisessäkin. Tämä voi johtua aika monesta asiasta joten en nyt rupee tähän kaikkia syitä luettelemaan. Suurimmat syyt ovat varmaan luettuja (Mike Mahlerin Living life aggressively... ja Jen Sinceron You're a badass...) puhuttuja ja myös kemiallisia, koska minulla on ollut ihan oikeasti jokin pielessä. Mut enivei, suurin muutos mitä oon huomannut niin olen oppinut ja opin koko ajan paremmin olemaan, tylysti sanottuna, välittämättä vittujakaan (käännetty enkusta :) )

En nyt tällä tarkoita että olen ryhtynyt ahneeksi, mummojen päälle ajavaksi maailman saastuttajaksi vaan sitä että osaan hiljentää itsekritiikin, ulkoisen kritiikin sekä ''sosiaalisen'' ja yhteiskunnan paineet sopia johonkin tiettyyn muottiin. Aka tavoitteena tehdä sellaista ja olla oikeasti sellainen kun haluan ja pohjimmiltani olen. On naurettavaa ajatella että pitäisi olla ''täydellinen'' tai sopia tietynlaiseen muottiin. Tämä ''täydellisyyteen'' pyrkimisen ajattelu on vaikuttanut kaikkeen elämässäni ihan urheilusta, opiskeluun ja ihan ihmissuhteisiin. Varsinkin kun olen ollut aina sitä mieltä että olisin voinut treenata tai valmistautua paremmin. Kun ihminen hyväksyy ''vikansa'' niin kukaan ja ennenkaikkea sinä itse et pysty käyttämään niitä sinua vastaan ja ihminen oppii oppimaan ''virheistään'' eikä vain näkemään niitä virheinä. Ehkä teen vielä comebackin Lacrossenkin pariin koska kiinnostaisi nähdä miten hyvin pelaan rentona, levänneenä  ja terveenä, mitä en ole ikinä oikeastaan pystynyt tekemään.

Konkreettisesti minun kohdallani tämä muutos ''vähemmän välittäväksi'' tarkoittaa mm. sitä että kirjoitan tätä blogia, teen oikeasti jotain sille että olisin liikunnan kanssa tekemisissä eli käyn koulutuksessa ja en yritä väkisin ylläpitää sosiaalisia suhteita tai ''normeja'' jotka eivät suju luonnostaan. Toki vaimokkeen löytämiseen tarvitsen edelleen paljon harjoitusta ja se vaatiikin vähän ''luonnotontakin'' toimintaa :D Mutta mielestäni olen aika hyvin raiteilla (sinne jonnekin määrittelemättömään ja tuntemattomaan).

Vaikka en tykkää nykyisestä työstäni ja tänne jumiutuminen on todellista, minä tarvitsen tätä ihan oikeasti, koska raha. En edelleenkään ole ihan varma onko minulla täysin varaa PT-koulutukseeni mutta silti aloitin sen koska jos teen sen enkä vain mieti sitä, teen sen, piste. Hommaan rahat joillain keinoilla :D Jämähtäminen epämiellyttävään työhön on monille helppo tekosyy olla tekemättä sitä mitä haluaa, koska on jäänyt mukavuusalueelle ja koska raha. Ja kun ei tiedä mitä haluaa tai tekee mitä ei haluaisi, päätyy tilanteeseen jossa asiat joita ei haluaisi tai tarvitse, hallitsevat elämää. Chuck Palahniukin Fight clubia ja ehkä Mike Mahlerinkin juttuja lainaten, ''pakko'' tai menetys antaa todellisen vapauden. Toiset yrittää pakon sanelemana tehdä jotain, toiset tekevät sitä mitä haluavat. Tämän takia haluaisin ottaa loparit nykyisestä työstäni ja toivonkin että työt loppuvat parin kuukauden päästä.

Vaikka rakastan Fight Clubia kirjana ja elokuvana ja niistä voi mielestäni ottaa oppia monessa muussakin asiassa, olen hieman eri mieltä yhdestä toisesta isosta asiasta. “You are not special. You’re not a beautiful and unique snowflake. You’re the same decaying organic matter as everything else. We’re all part of the same compost heap. We’re all singing, all dancing crap of the world.” Joo me ollaan loppupeleissä samaa kakkaa mutta ollaan me loppupeleissä aika uniikkeja, ainakin ne jotka tietoisesti pyrkivät kasvamaan, oppimaan ja luomaan. Mutta ei meidän pidä asettaa itseämme millekään alustalle jos kuvittelemme olevamme muita parempia, sitä Chuck:in varmaan osittain meinaa. Jos asetat itsesi jalustalle et mielestäni pyri kasvamaan vaan juurikin vertaamaan itseäsi muihin. Muilla ei ole oikeastioikeasti mitään väliä. (Paitsi tietty rakkailla ja tärkeillä ihmisillä mutta se on eri asia koska tässä puhutaan itsestä jne.)

Lainaan loppuun vielä Hansua :D ''I realized that all this depression and anxiety derived from the fear of ending up alone if I selfishly take time for my passions.'' Ending up alone meinaa mulle aika montaa asiaa mutta ehkä tärkeimpänä pointtina se meinaa tuota aiemmin puhutun yhteiskunnan ''muotin'' ulkopuolelle jäämistä. Koska tuo muotti ei todennäköisesti sovi sinun tavoitteisiin, elämäntilanteisiin ja paikkoihin missä olet onnellinen, ei sillä ole mitään väliä. Intohimo on rakkautta ja rakkaus ei ikinä johda ''yksinäisyyteen'' :)



I love kyykky

Piis, Samwais

ermahgerd!

Tein pienen ihmiskokeen ja söin pitsaa lauantaina! Käytiin hakemassa Ravintola Villi Hanhesta pitsaa. Se oli ihan ok, siinä oli lihaa ja jalopenoja, oisin halunnu kyllä parempaa kun kerran ratkesin. Mut mitä siitä seurasi? Eipä juuri mitään normaalista, minun vähän oudoista ja epäsäännöllisistä kehon reaktioista poikkeavaa. Vähän ehkä maha pömpötti ja oli ehkä vähän ekstrasumuinen pää. Siitä huolimatta en aio jatkaa leivän ja juuston kaltaisen teollisuustuotteen syömistä jatkossa. Hyvin olen pärjännyt ilmankin. Mut ei kai tuossa silloin tällöin ratkeamisessa mitään pahaa ole? Jostain olen lukenut että kerran gluteenialtistus näkyisi kehossa jopa toista vuotta. Mene ja tiedä. Onkohan sillä merkitystä.

Lisää liikuntaan liittyviä ihmiskokeita kunhan hokikausi loppuu eli varmaan ens kuun puolella, ikävä kyllä liian aikaisin :D Tällä kertaa lyhyt postaus :D

Kiinnosti varmaan sikana? :D

Olisiko sinulla ehdotuksia ihmiskokeeksi? Ehdota...? :D

Samperi part I (Edit:9.2.2015)

Kovasti sitä haluaisi kirjoitella mutta välillä sitä on vaikea keksiä aiheita. No ehkä tästä nyt jotain yleiseen terveyteen ja liikuntaan liittyvää settiä tulee, katotaan taas lähteekö lapasesta jne. varmasti lähtee :D

Elämästä ja muusta pikkukivasta

Ihmisillä on yleensä suuria unelmia/tavoitteita esim. uuden oppimisesta ym. eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa. Veikkaan että harva ymmärtää mitä kaikkea unelmien ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii tai ylipäänsä ymmärtää mitä kaikkea jonkun asian tekemisen ''pohjalle'' kuuluu. Pohjan puuttuessa ei se elämä/tekeminen ole kovin vakaata ja sen oppimiseen tarvitaan usein jotain oikeasti huonoa. Nykymenoa mun mielestä hyvin kuvaava vertaus on Saku Sammakko joka laitetaan liedellä olevaan kattilaan ja kylmään veteen jota ruvetaan lämmittämään. Saku huomaa vasta veden kiehuessa eli sen kuollessa, että jotain on pielessä. En itse välttämättä näytä kovin huonovointiselta mutta joskus enemmän ja välillä vähän vähemmän paska olo tässä on ollut varmaan viimeiset 10-12 vuotta. Mun käytös on varmaan ollut minulle tyypillistä mutta ei mielestäni normaalia. Eli jossain on menty pieleen minunkin kohdalla ja veikkaan että se on näkynyt uloskin päin. Syistä lisää alla.

Alla oleva kuva (ihan itse tein :D olisitko arvannut?) havainnollistaa minun ja veikkaan että monen muunkin mielestä, toimivan ihmisen ja sitä kautta toimivan elämän edellytyksiä. Tätä sovellan nykyään omaan elämääni ja myös valmennuksessani oleviin tulevaisuudessa jos/kun sitä pystyn enemmän ja jopa elääkseni tekemään. Avaan seuraavaksi hieman jokaista segmenttiä ja omia ajatuksia ja kokemuksia niiden takana.

Elämää havainnollistava pyrramidi (iilluminatus?)

Ravinto

Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää että syömämme asiat vaikuttaa merkittävästi terveyteemme ja ihan ihmiselle normaalin toiminnan toteuttamiseen. Nykyistä meininkiä ei voi kuin ihmetellä. Ihmiset voivat länsimaissa huonommin ja isommin kuin koskaan. (Minun mielestä. Vaikka eliniän ennuste on noussut ei se kerro terveydestä, vaan lääketieteen kehityksestä.) Elintasosairaudet ovat nousseet huimasti mm. vähärasvaisen safkan myötä. Ruoansulatusvaivat on selkeästi todella yleisiä jo pelkästään runsaasti lisääntyneiden ruoansulatusjugurtti ja ripulilääkemainosten perusteella. Jos normaaliin toimintaan tarvitsee lisätä jotain eikö enemmin pitäisi poistaa jotain?

Itsekin aikoinaan tutkittiin mm. tähystyksellä jatkuvan ripulin ja nielemisvaikeuksien syitä ja ongelman korjaamiseksi minulle määrättiin happosalpaajia ja Imodiumia. Ole hyvä ja hyvää loppuelämää. Viljat ja maidot (kesällä 2010 vissiin) poistettuani nielemisongelmat hävisivät samantien ja vatsaongelmat helpottivat huomattavasti mutta ei kokonaan. Lisäksi ylimääräinen rasva suli itsestään pois, vaikken nyt ikinä ole lihava ollut oli ero kuitenkin huomattava. Nykyiset vatsanongelmat ovat todennäköisesti enemmän henkisempää kuin fyysistä, vuosikausia kestävä pahaolo jättää ylläripylläri jonkinlaiset arvet. Vatsaongelmista, sopimattomasta ravinnosta ja ehkä myös liian kovasta reenaamisesta lukioaikoina ja näistä aiheutuneesta stressistä seurasi kaikkea muutakin pikkukivaa kuten unettomuus, masennusta ja ihan yleinen väsymys. Hiljattain minulle on selvinnyt että minulla on ihan fyysistäkin vikaa päällä eli kilpirauhasen vajaatoiminta ja varmaan vähän muutakin kemiaa pielessä, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää.

Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään vaivalista ja viljojen ja maidon tyrmäämiskirjoitus vaan kehottaa ihmisiä käyttämään ihan sitä maalaisjärkeä ja syömään mahdollisimman puhdasta ja laadukasta ravintoa aka lihaa ja kasviksia. Eli välttäkää pitkälle prosessoituja ja huonolaatuisia ''valmisteita'' ja eineksiä missä ei ole juuri mitään luonnollista. Lihapulla mikä on suurimmaksi osaksi jauhoa, lisäaineita ja jotain lihaksi verrattavaa, ei ole lihapulla.

Ruoka on sitä minkä voi kuvitella löytävänsä luonnosta ja syötäväksi mahdollisimman vähillä prosessoinneilla esim. raakana, keittämällä tai vaikka paistamalla/kuumentamalla kypsäksi. Oikean ruoan syöminen ei ole vaikeaa, vaikka voikin tuntua välillä vaivalloiselta kun joutuu vähän pilkkomaan jotain, eikä sen pidä perustua mihinkään kieltoihin vaan fiksuihin suuntaviivoihin aka luonnollisuuteen ja terveeseen järkeen. (Omassa tapauksessa välttelen tietysti viljoja ja maitotuotteita. Mutta pohjimmiltaan nykyinen viljojen ja toisten eläinten maidon tolkuton käyttö ei ole millään tavalla luonnollista.) 

Kummasti se keho alkaa toimimaan oikein ja vaivat hellittää kun se saa säännöllisesti oikeaa ruokaa eikä vaikka jatkuvaa hiilari/sokeripommmitusta tai pelkkää salaattia joka aterialla ja välipalalla. Myönnän kyllä itsekin että ei se herkuista luopuminen ole helppoa, varsinkaan jos niitä päivittäin vetää. Ei se keho vaan millään toimi pullamössöllä ja kahvilla. 3 kunnon ateriaa päivässä pitäisi riittää normi länkkärille. Jos liikkuu, kuten esim. minä, vedän neljännen aterian tai tukevahkon välipalan yleensä ennen urheilua. Kovaa urheilevan ravintoasioista en sano mitää koska se ei ole loppupeleissä enää tervettä :D Aika paljon enemmän pitää kuitenkin tankata.

Itse meinaan tulevana vuotena opiskella luontoa ja hankkia osan syömisistäni ja hyvinvoinnistani sieltä. Siitä ehkä enemmän lisää myöhemmin keväällä ja kesällä kunhan ''opinnot'' etenevät.

Ja muista juoda vettäkin. :D

Ja alkoholista piti myös sanoa muutama asia. Tämä liittyy oikeastaan kaikkiin kolmion palikoihin mutta laitetaan tähän ravinto-osioon kun nestettä yleensä juodaan :D Eli ei kannata :D Varsinkaan jos käyttö on säännöllistä ja siihen liittyy valvomista ja seurauksien ''hoitamista'' huonolla ravinnolla ja sängyn pohjalla makaamista. Välittömät seuraukset esim. unenlaadussa, vatsan toiminnassa ja mielentilassa näkee ainakin omalla kohdalla jopa viikon tai kahden ajan. Toki täysin raittiiksi ei ketään voi pakottaa eikä välttämättä kannatakaan jos tykkää silloin tällöin (kerran parissa kuukaudessa...?) ottaa vähän ja pitää oikeasti hauskaa hyvässä porukassa. Eli itselle tämänlaisia tilaisuuksia voisi olla vaikka jo perinteeksi muodostuneet kaveripiirin pikkujoulut ja olympialaiset ja ehkä isommat syntymäpäivät/muut kekkerit suvun tai kaverien kesken. Omalla kohdalla se yksi tai kaksikin annosta voi olla liikaa jos sen siis säännöllisesti vaikka perjantaisin tai lauantaisin ottaa. Ei ole normaalia jos tarvitsee alkoholia aina kun on vapaalla. Vaikka kuinka väittää että ei ole alkoholisti kun hoitaa työnsä ja muut velvollisuutensa kannattaa olla itselleen rehellinen ja tarkastella omia tapoja ja rutiineja koska mun mielestä raja nautinnon ja ongelman välillä on aikas pieni ja häilyvä.

Lepo ja stressinhallinta

Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä että myös uni, lepo ja palautuminen on tärkeätä. Tästä huolimatta jengi tuntuu laiminlyövänsä lepoa. Itse olen aina pyrkinyt olemaan sängyssä ihan minimissään sen 8 tuntia. Ongelmana on ollut se että en saa unta ja heräilen. Itse en tykkää lääkkeiden syömisestä mutta olen yllämainitussa tilanteessa ja pystyäkseni normaaliin elämään (ja koko/paremmin potentiaalini käyttämiseen) ja lopettamaan jonkinlaisen pohjalle vievän kierteen, joudun käyttämään lääkkeitä hormonien ja unen ja sitä kautta tietysti myös kehon palauttamiseen normaalitilaan tai ainakin lähelle sitä aka pystyäkseni elämään elämää miten haluan. Joten tällä hetkellä terveyden palautumiseen joudun käyttämään lääkkeitä. Mutta olen valmis tekemään kaikkeni jotta pystyn olemaan terve ja onnellinen.

Ja paremmin jo jonkin aikaa nukkuneena ja mm. aivosumun hieman hellittäen, luulen myös että 7,5-8 tuntia (5 1,5 h tunnin unisykliä) ei välttämättä riitä, varsinkin jos reenaa. Joillekin 8 tuntia voi tuntua mahdottomalta. Miksi? Kiire? Velvollisuudet? En tiedä, jokaisella on varmaan omat syynsä ja tekosyynsä mutta levosta ei mun mielestä vaan voi tinkiä. Itsekin olen oppinut sen pakon ja myös kantapään kautta. Ja muistakaa mennä ajoissa nukkumaan eli nukkukaa sirkadiaanisen rytmin eli päivänvalon mukaan. Tottakai tämä ei aina toimi suomessa mutta ymmärtänette tarkoituksen. 21-06 nukuttu yö on aivan eri asia kuin vaikka 01-10 nukuttu yö. Tuntimäärä on sama mutta vaikutukset erilaisia. Omalla kohdalla olen ainakin huomannut tämän. Vaikutuksen huomaa ehkä vasta silloin kun oikeasti pitää yllä säännöllistä unirytmiä, myös viikonloppuisin siis.

Joku viisas munkki muistaakseni on sanonut että jos jollain ei ole aikaa meditoida 10 minuuttia päivässä tulisi hänen meditoida ainakin tunnin verran. Tämän voi soveltaa untakin koskevaksi. Ihminen ei vaan yksinkertaisesti toimi kunnolla väsyneenä. Toki ihminen tottuu (ainakin itse) väsymykseenkin ja monelle on varmaan vaikea edes kuvitella miltä tuntuu olla virkeänä luonnollisesti ilman piristeitä tai luullaan että nykyinen alisuoriutuva ja väsynyt tila on ihan normaalia. Ei se nyt vaan ole. Eikö oliskin kiva että olis koko ajan sama tai parempi fiilis ku aamukahvin jälkeen? Kannattaisiko nukkua enemmän? Kannattaisi. Ja jos on vaikeuksia nukkua, keksii keinot nukkumiseen. Jos väittää esim. että ei saa unta ja räplää konetta tai katsoo telkkaria yömyöhään on prioriteetit jossain muualla kuin unen saamisessa.

Hyviä vinkkejä lepoon ja stressin hoitamiseen saa vaikka tutustumalla Biohakkerin Käsikirjan Uni ja miksei myös Ravinto-osioon koska nämä ihmisen perustarpeet liittyvät oleellisesti toisiinsa.

Sivuhuomautuksena muuten, nyt kun olen nukkunut paremmin viime aikoina olen huomannut pari asiaa. Kitaran soitto sujuu paremmin, mikä oli aika yllättävää koska en ole treenannut merkittävästi enempää ja mielestäni olen näyttänyt jotenkin ''isommalta'' eli varmaan lihakset saanut oikeasti vähän lepoa. En ole treenannut kovempaa. Eli lepo ja vireystila voi vaikuttaa aikas ''yllättäviinkin'' asioihin. Luulen että hyvä lepo ja normaalia kehon kemiaa tukeva lisäbuusti on myös osasyyllinen näihin muutoksiin minun kohdallani.

Arki

Koitin kovasti keksiä tälle pyrramiidin osalle parempaa otsaketta mut en mä oikein keksinyt. Tähän kuuluu oikeastaan kaikki ''normaaliin'' arkeen kuuluvat jutut ja myös niihin liittyvät kehon toimintaan ja osittain kaikkia muitakin kolmion palikoita koskevia juttuja. Tämä saattaa olla vähän epämääräinen palikka mutta yleisesti ottaen tämä koskee ihmiskehon normaalia toimintaa ja miten sitä tuetaan/tuhotaan päivittäin.Tähän normaaliin toimintaan luen esim. miten pystyy liikkumaan, syökö säännöllisesti, tekeekö liikaa töitä ym. Mun mielestä jokaisen ihmisen pitää pystyä ainakin menemään kyykkyyn, taivuttaa lantiotaan, nostaa/työntää itseään vaikka maasta ja myös nostamaan asioita pään yläpuolelle.

Ihmiselle normaalia toimintaa voi tukea ''pienillä'' asioilla koko päivän ajan.
Esim. jos istuu koko päivän koneen ääressä pitäisi nousta ja venytellä/voimistella säännöllisin väliajoin. Eikä lysähdä sohvalle mussuttamaan pullaa kun pääsee kotiin. Itse olen esim ''slaavikyykyssä'' venytellen useita kertoja päivässä ja venyttelen pakaroita ja lonkankoukistajia myös. Lisäksi teen joitain liikkeitä vastuskumin avulla. Ja voin sanoa että nämä pienet asiat tekevät isoja asioita liikkuvuuden, jumien ja kipujen hoitamisessa. Tämä vaikuttaa luonnollisesti kaikkeen tekemiseen, ei ainoastaan urheiluun. Eiks oliski kiva jos ei paikkoihin sattuis koko ajan? Kannattaa tehdä jotain asialle eikä istua koko päivää. Kehoa pitää käyttää tai se lopettaa toimimasta.

Minä kyykyssä ''töissä''

Kehittävä tekeminen

Kehittävään tekemiseen kuuluu sitten kaikki normaalin arjen toiminnan ulkopuolinen tekeminen. Esim. minun tapauksessani vaikka kitaran soitto, lukeminen, kyykkääminen ja lätkän pelaaminen. Laittaisin tänne kategoriaan omassa tapauksessani myös ravintoa ja arkea koskevan asian eli kokkaamisen koska olen niin käsi siinä ja tiedän että pitäisi opetella jotain uutta aina välillä :) Mut ei vaan jaksa :D Ainakaan vielä.

Eli eikö ole aika luonnollista että reeni tai opiskelu ei suju jos nukkuu ja syö huonosti? Mun mielestä on. Eli mieli ja keho ei toimi oikein jos niistä ei pidä huolta. Yllä mainittu kitaransoiton helpottuminen on aika spesifi ja ehkä yllättäväkin hyöty mitä terveellisistä elämäntavoista voi seurata. Ja jos jotain noin spesifiä voi tapahtua aika helpostikin, niin veikkaan että aika moni ihminen voisi aika paljon paremmin muuttamalla pelkästään osaa ravinto- ja lepotavoistaan.

Ja jos mieli ja keho ei toimi oikein ei se voi millään olla valmis liian vaativille ärsykkeille. Jos ihminen ei jaksa kantaa ruokaostoksia kaupasta kotiin ilman autoa, pääse syvään kyykkyyn edes omalla painollaan, ryhti on enemmän kuin vinossa tai ei pysty vetämään edes yhtä leukaa, onko realistista haaveilla maratoonista tai edes kympistä? Ja nämä esimerkit liittyvät vain päivittäiseen/normaaliin liikkumiseen. Tähän kun lisää huonon ravinnon ja unen, pienimuotoinen katastrofi voi olla edessä.

Mitä sit?

No tää lähti ehkä taas lapasesta ja meni aika synkäksi maalailuksi. Mutta ei terveelliset tavat ja kunnossa pysyminen ole mun mielestä monimutkaisia, päinvastoin. Mutta ei se varsinkaan alkuun ole helppoa. Tavoista on vaikea päästä eroon. Pienillä ja ennenkaikkea säännöllisillä muutoksilla homma lähtee melkein itsestään sujumaan (ainakin mun mielestä :) ). Jokainen jamppa on tietysti vastuussa vain omista tekemisistään, ainakin siihen asti kun ei pysty enää liikkumaan. Mutta jollain tavalla läheisten ja yhteiskunnankin on otettava vastuuta ihmisten hyvinvoinnista mut se nyt ei varmaan kuulu tähän kirjoitukseen :) Ehdottomat kiellot ja rajoitukset eivät tietenkään toimi kaikilla, paitsi asioissa mitä ilman tietää pärjäävänsä ilman turhaa kikkailua. Minun tapauksessa viljat ja maitotuotteet. Eli kannattaakin keksiä yksinkertaisia suuntaviivoja mitä lähtee noudattamaan. Itsellä näitä suuntaviivoja on mm:

-Syö lihaa, kasviksia, marjoja ja hedelmiä älä prosessoituja tuotteita.
-Vältä viljoja ja maitotuotteita.
-Kyykkää, nosta, työnnä ja vedä.
-Pelaa ja ''leiki''. Tämä koskee lähinnä liikuntaa mutta mielestäni ihan kaikkea tekemistäkin. Eli ole oikeasti innoissasi asioista mitä teet.
-Käytä kehoasi liikkumiseen aina kuin voit, älä konetta. Pyörällä liikkuminen on keholla liikkumista :)
-Opi uutta. Eli lue ja tee.
-Älä käytä alkoholia liikaa eli säännöllisesti pitääksesi ''hauskaa'' tai ''rentoutuaksesi''.

Lähti lapasesta :D Kommentteja? kysymyksiä? kiitos ja anteeks.

Piis, 
Samwais