Olen itse elämässäni vähän oudossa tilanteessa ja ristiriitaisten tunteiden tykityksessä. Kaikki on periaatteessa tosi hyvin mutta jotain puuttuu, monesta olen viime vuosina joutunut luopumaan/karsimaan mutta paljon olen myös oppinut. Tiettyjen asioiden puuttumisesta voin syyttää vain itseäni mutta olen oppinut elämään sen kanssa :D
Jotkut ovat monesti sanoneet että kaikki on mahdollista jos vain tekee hommia asian eteen. Olen hieman eri mieltä. Ehkä hyvällä tavalla. Toisten mielestä ehkä pahalla tavalla. Koska kaikki ei ole minun mielestä mahdollista tai on vähintään äärimmäisen epätodennäköistä. Jotkut voisi sanoa että äärimmäisen epätodennäköinen on mahdollista. Saakelin vaikeeta vaan :D Ehkä.
Mun mielestä epätodennäköisen jahtaaminen aka mahdottoman jahtaaminen on tietyn pisteen jälkeen turhaa ja kuluttavaa. Jos et ole itsellesi rehellinen ja pohdi realistisesti onko sinulla mahdollisuuksia saavuttaa näitä tavoitteita, muuttuu unelman tavoittelu helposti painajaiseksi. En sano etteikö kova työnteko kannattaisi mutta tiettyihin asioihin, töihin, urheilulajeihin ym. ei vaan kaikilla ole edellytyksiä eikä rakkautta voi pakottaa. Pakottamalla syntyy pelkkää paskaa ja seinää päin yhä uudestaan juoksemalla ei pääse mihinkään.
Tietyistä asioista luopuminen ja/tai sydämen särkyminen sattuu ja satuttavasta ja tärkeästä asiasta on todella vaikea päästää irti. Mutta se kertoo myös siitä että ollaan asian ytimessä. Eli ollaan tekemisissä asioiden kanssa mitkä tekee oikeasti onnelliseksi (tai jos sulla on joku toinen motiivi mene itseesi ja lopeta :D). Jos onnellisuuden jahtaaminen aiheuttaa liikaa vaivaa ja mielipahaa ja pahimmassa tapauksessa terveyden menettämisen, jossain mennään pieleen, eli et ole rehellinen edellytyksistäsi tai tavoitteesi ei oikeasti johda onnellisuuteen.
Mitä sitten tehdä kun edellämainittua tapahtuu ja pitäisi päästää irti? No helppoahan se ei ole ja aiheuttaa kipua, siitä ei pääse millään ylitse. Tunteilleen ei voi mitään ja kaikki on paskaa tai ristiriidassa. Tai sit ei. Me ei olla meidän menneisyys tai tulevaisuus. Menneisyydestä ja kokemuksista voi ja tulee oppia. Meitä ei määritä meidät maahan lyönyt asia vaan minkälaisena nousemme ylös ja miten ammennamme vastoinkäymisistä voimaa ja uutta virtaa asioihin jotka ovat meille tärkeitä ja mihin voimme jopa vaikuttaa. Ja se miten opimme kokemuksista, niin hyvässä kuin pahassakin. Mennyt kipu ja pettymys muistuttaa meitä siitä että sydän voi parantua.
Lopuksi, tarvitaanko me ihan hirveästi epämääräisiä tavoitteita ja onnellisuuden määritelmiä ollaksemme onnellisia ja tyytyväisiä? Me ollaan pohjimmiltaan kuitenkin aika yksinkertaisia elukoita joiden tavoitteena on syödä, lisääntyä (tai lusikoida jonkun kivan misun kanssa) ja chillaa. Ei meillä ole tarvetta ylikelata ja monimutkaistaa elämää joka on loppupelissä aika yksinkertaista meille länkkäreille.
T,
Samwais
