Eli kuten rakkaat lukijani, ystäväni ym. saattavat tietää että aloitin oikeasti uuden elämän kun vaihdoin alaa ja ryhdyin personal traineriksi eräälle isolle pohjoismaiselle saliketjulle. Firma ja minun kotisalini jääköön teidän arvuuteltavaksi :)
Alkulausekkeesta voinette päätellä että homma ei ole lähtenyt ihan putkeen ja suoraan sanottuna hävettää kun kolmekymppisenä korkeakoulutettuna ja työssäkäyvänä pitää ''asioida'' virastoissa että saa vuokran maksettua. Edellinen on myös kritiikki nykyisen työnantajani palkkamalliin (toivottavasti en saa kenkää mutta mun mielestä ei todellakaan hyvä ja kannustava) sekä erääseen muuhun sopimuksen pykälään mistä en vissiin voi kertoa. Toki ymmärrän salin ylläpitämisen haasteet mutta silti olen tätä mieltä.
Vaikka omien ihmissuhde- ja ''myynti''taitojen heikkous oli tiedossa, näin hidasta alkua ei aloittelevalla PT:llä ole varmaan ikinä ollut. Mistä tämä johtuu? Nii, vaikea sanoa, edellä mainittujen taitojen puutteen lisäksi siis, katkerana voisin kysyä että onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä että heidän vakuuttamisekseen pitää käyttää tiettyjä ''myyntikikkoja''? Ilmeisesti. Eikö se riitä että näyttää osaamisen fiksulla treenillä ja opettamalla jotain uutta? Ei näköjään.
Tiedän kyllä että oma ''myynti''prosessi on ollut vähän enemmän omanlaisensa ja omien asiakkaiden vähyys puhuvat omaa kieltään ja todistavat minun olevan väärässä. Mun mielestä ikävä kyllä, koska omasta mielestäni olen ohjannut ihmisiä omana itsenäni ja opettanut jokaiselle taatusti jotain uutta. Ja mikä on sen turhauttavampaa kun tarjota palvelua mikä on omannäköisensä eikä silti tuota tuloksia? Uskon silti edelleen omaan osaamiseeni ja siihen että pystyn auttamaan (lähes) jokaista kohtaamaani asiakasta.
Mitä sit? No, kuten olen itsekin sanonut aiemmin, elämässä pitää koko ajan mennä eteenpäin ja oppia samalla uutta. Joten minäkin opin pikkuhiljaa myöntämään itselleni että jonkin pitää muuttua edelleen. Muutoksen tekeminen vaatii tottakai ymmärrystä siitä missä ollaan menty vikaan aka asioiden analysointia ja pohdiskelua. Tämä pätee ihan kaikkien elämään ei pelkästään mun tänhetkiseen työhön eli uskon että asioiden pienellä analysoinnilla pystyy vaikuttamaan moneen tärkeään asiaan. Ei se aina helppoa ole, eikä pidäkään olla, muutos ei ole helppoa. Taas menee muutoksesta puhumiseksi :)
Olen kuitenkin nauttinut uudesta työstäni ja ihmisten auttamisesta mutta välillä mietin tosissani että pitäisikö minun palata sielun tappavaan, mihinkään johtamattomaan, paperienpyörittelyhommaan jotta ei tarttis sentään raha-asioita murehtia? Vitut :D mun uutta elämää on mennyt pari kuukautta ja se ei ole oikeasti mikään aika oikean muutoksen tekemiseen/toteutumiseen ja onnellisena elämisen saavuttamiseen :) Muutan vaikka seatin takapenkille jos muu ei auta :)
Eli olkaa onnellisia niinä tunteina :)
T,
Keklumestari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti