Vahvaa kakkaa

Oli pakko kirjoittaa tämä vaikka nukkumaanmenon viivästymisen uhalla. 

Vähän ketutti kun ei ollutkaan lätkää tänään. Hokikausi vetelee viimeisiään mutta sää oli kakka. Menin sitten puntille. Puntilla sitten menin aika syviin tiloihin. Hyvällä tavalla siis.  Toivottavasti kanssa treenaajat eivät olleet hämmentyneinä kun kävelin tiloissani edestakaisin, häkissä elävän leijonan tavoin :D 

Sivusin aika helposti kaksi vuotta vanhaa kyykkyennätystäni ja jotain tapahtui joko sen seurauksena tai ihan vaan kelailujeni takia. Saattaa kuulostaa oudolta mutta meinasin ruveta itkemään. Miksi? Kai minuun iski jonkinlainen valaistuminen. Monet ovat varmaan kirjoittaneet aiheesta paremmin kuin minä mutta yritän selventää syytä tiloihini.

Tekemällä vaikeita asioita ja kasvamalla vahvemmaksi (fyysisesti ja henkisesti) näytät itsellesi ja varmaan myös muillekin että epävarmuus ja kasvaminen on vain itsestä kiinni. Jos välttelee vaikeita asioita tai joku sanoo sinulle tai sanoo itselleen että ei pysty koska joku asia on epätodennäköistä tai vaikeaa, muuttuuvat nämä asiat mahdottomiksi. Näin ollen asioiden mahdottomaksi leimaaminen estää ihmisiä kasvamasta ja olemasta onnellisia. Mä en halua enää keksiä tekosyitä ja estää itseäni kasvamasta ja olemasta onnellinen.Tiedän että se on vaikeeta mutta se tulee myös helpommaksi pikku hiljaa. Toteutuu se vaikeiden asioiden tekeminen sitten kyykkäämällä tai muulla keinolla.

Tekemällä vaikeita asioita säännöllisesti saa siis rohkeutta tehdä muitakin vaikeita asioita. Kuten vaikka esiintyminen, uusien asioiden kokeileminen tai vaikka vastakkaisen sukupuolen kanssa asioiminen, laita tähän itsellesi vaikea asia ja tärkeimpänä tietysti unelmien tavoittelu ja ehkä myös ''vitut kaikesta'' asenteen saavuttaminen. Tästä kirjoitin viimeksi :) Joillekin raudan nostaminen voi kuulostaa turhalta ja on varmaan vaikeata varmaan tajuta miten se liittyy elämään. Mun mielestä se liittyy aika olennaisesti elämään. Mun mielestä on ihan loogista että jos keho toimii kunnolla ja on vahva, on elämäkin helpompaa. Fyysisesti ja henkisesti. Kokeile. Oikeasti. Säännöllisesti ja itseäsi haastaen.

Voisin olla myös katkera. Ja olenkin ollut. Menneistä, tekemättä ja sanomatta jääneestä. Voisin olla katkera myös toisille ihmisille mut vitut siitä, ainakin tiedän mitä opetan ja näytän omille lapsilleni ja miten elän elämääni tästä eteenpäin. Voisin olla katkera myös siitä etten ole pystynyt käyttämään koko älyllistä ja fyysistä potentiaaliani nuorempana. Mutta katkeruus on vain tekosyy olla tekemättä sitä mitä haluaa ja kasvaa ja saavuttaa oma potentiaali tästä eteenpäin.

Tänään sain siis, aika yllättäen, rutkasti voimia tavoitella omia tavoitteitani ja unelmiani. Jos/kun teen tarpeeksi töitä omien unelmieni (uran vaihto, 160kg kyykky ja 200kg mave ja joku kiva misu :) ) eteen voin ihan realistisesti jopa saavuttaa ne tänä vuonna. Monen mielestä noi voi kuulostaa ''pieniltä'' tai merkitysettömiltä mut eihän sillä ole väliä :) Mun mielestä tytöille jutteleminen vaikuttaa vaikeimmalta noista :) Mutta ehkä vähän kliseisesti sanottuna, elämä ei ole pelkkiä tavoitteita, ei me koskaan olla valmiita. Ja jos ajattelee että on valmis eikä pyri kasvuun, olet kaikkea muuta kuin valmis.

Tuo sisäisen voiman ja valaistumisen tunne on vahva edelleen ja en malta odottaa että pääsen tekemään sitä mitä oikeasti haluan ja olemaan sellainen kun haluan (ja murskaamaan ennätykseni salilla kahden viikon päästä :D ) niin vahvaa kakkaa se on :)

Samwais

Ps.
Oli tää kokemus aika vaikee pukea sanoiksi :) Katsotaan huomenna mitä editoidaan :D