Kuinka selvitä pettymyksistä ja särkyneestä sydämestä

Olen itse elämässäni vähän oudossa tilanteessa ja ristiriitaisten tunteiden tykityksessä. Kaikki on periaatteessa tosi hyvin mutta jotain puuttuu, monesta olen viime vuosina joutunut luopumaan/karsimaan mutta paljon olen myös oppinut. Tiettyjen asioiden puuttumisesta voin syyttää vain itseäni mutta olen oppinut elämään sen kanssa :D

Jotkut ovat monesti sanoneet että kaikki on mahdollista jos vain tekee hommia asian eteen. Olen hieman eri mieltä. Ehkä hyvällä tavalla. Toisten mielestä ehkä pahalla tavalla. Koska kaikki ei ole minun mielestä mahdollista tai on vähintään äärimmäisen epätodennäköistä. Jotkut voisi sanoa että äärimmäisen epätodennäköinen on mahdollista. Saakelin vaikeeta vaan :D Ehkä.

Mun mielestä epätodennäköisen jahtaaminen aka mahdottoman jahtaaminen on tietyn pisteen jälkeen turhaa ja kuluttavaa. Jos et ole itsellesi rehellinen ja pohdi realistisesti onko sinulla mahdollisuuksia saavuttaa näitä tavoitteita, muuttuu unelman tavoittelu helposti painajaiseksi. En sano etteikö kova työnteko kannattaisi mutta tiettyihin asioihin, töihin, urheilulajeihin ym. ei vaan kaikilla ole edellytyksiä eikä rakkautta voi pakottaa. Pakottamalla syntyy pelkkää paskaa ja seinää päin yhä uudestaan juoksemalla ei pääse mihinkään.

Tietyistä asioista luopuminen ja/tai sydämen särkyminen sattuu ja satuttavasta ja tärkeästä asiasta on todella vaikea päästää irti. Mutta se kertoo myös siitä että ollaan asian ytimessä. Eli ollaan tekemisissä asioiden kanssa mitkä tekee oikeasti onnelliseksi (tai jos sulla on joku toinen motiivi mene itseesi ja lopeta :D). Jos onnellisuuden jahtaaminen aiheuttaa liikaa vaivaa ja mielipahaa ja pahimmassa tapauksessa terveyden menettämisen, jossain mennään pieleen, eli et ole rehellinen edellytyksistäsi tai tavoitteesi ei oikeasti johda onnellisuuteen.

Mitä sitten tehdä kun edellämainittua tapahtuu ja pitäisi päästää irti? No helppoahan se ei ole ja aiheuttaa kipua, siitä ei pääse millään ylitse. Tunteilleen ei voi mitään ja kaikki on paskaa tai ristiriidassa. Tai sit ei. Me ei olla meidän menneisyys tai tulevaisuus. Menneisyydestä ja kokemuksista voi ja tulee oppia. Meitä ei määritä meidät maahan lyönyt asia vaan minkälaisena nousemme ylös ja miten ammennamme vastoinkäymisistä voimaa ja uutta virtaa asioihin jotka ovat meille tärkeitä ja mihin voimme jopa vaikuttaa. Ja se miten opimme kokemuksista, niin hyvässä kuin pahassakin. Mennyt kipu ja pettymys muistuttaa meitä siitä että sydän voi parantua. 

Lopuksi, tarvitaanko me ihan hirveästi epämääräisiä tavoitteita ja onnellisuuden määritelmiä ollaksemme onnellisia ja tyytyväisiä? Me ollaan pohjimmiltaan kuitenkin aika yksinkertaisia elukoita joiden tavoitteena on syödä, lisääntyä (tai lusikoida jonkun kivan misun kanssa) ja chillaa. Ei meillä ole tarvetta ylikelata ja monimutkaistaa elämää joka on loppupelissä aika yksinkertaista meille länkkäreille.

T,
Samwais

Kokeile tätä pikadieettiä ja treeniä ja hämmästy! Tuloksia välittömästi!

Alkuun pahoitteluni hieman harhaanjohtavasta klikkiotsikosta :D Tarjolla ei ole välittömiä tuloksia koska se ei vaan ole mahdollista.Tai tavallaan tarjolla on myös välittömiä tuloksia jos saat tästä järkeä omaan tekemiseesi, ne ei vain näy heti :) Oon kirjoittanut tästä aikaisemminkin mutta näistä asioista ei voi puhua liikaa.

Terveys ja hyvinvointi ei ole kuukauden tai parin pikakuuri vaan elämänpituinen matka. Itseään näännyttämällä ajautuu vain suurempiin ongelmiin. Isompien muutoksien kanssa painiessa tuloksien tekemisessä puhutaan kuukausista tai jopa vuosista. Keho ja mieli tarvitsee aikaa sopeutuakseen pieniin muutoksiin joista sitten edetään pikkuhiljaa isompiin muutoksiin.

Muutos on kyllä vaikeaa mutta siitä ei kannata tehdä monimutkaista tai liian rajoittavaa. Meillä on tietty määrä ''henkistä voimavaraa''/tahdonvoimaa joka pistää liikkeelle tai estää sortumisen roskaruokaan ja huonoihin tapoihin. Jos kaikki tekeminen perustuu kaiken kieltämiseen ja nounou asenteeseen, on tämä voimavara aika nopeasti käytetty ja homma lähtee nopeasti lapasesta. Eli treeni/fiksu tekeminen loppuu seinään tai oikea ruoka vaihtuu roskaruokaan/herkkuihin.

Tätä tahdonvoimaa voi myös treenata. Esim. seuraamalla jotain treeniohjelmaa tiedät aina mitä meinaat treenipäivinä tehdä eli sinulla on joku tavoite ja tiedät miten sinne päästään tai lisää vihannesten syöntiä aluksi lisäämällä päivän yhteen ateriaan vaikka porkkana tai tee kerralla isompi satsi ravinteikasta ruokaa. 

Opettelemalla pikkuhiljaa edellä mainittuja hyviä tapoja niistä tulee osa rutiinia aka ne eivät kulutakaan niin paljon voimavarojasi ja salille raahautuminen ei aina tunnukaan niin vastenmieliseltä ajatukselta. Ja ajattelemalla terveyttä elämänpituisena matkana sen tahdonvoiman väistämätön pettäminen ja bögöön tai pitsaan ratkeaminen silloin tällöin ei tunnukaan niin isolta asialta. Yksi vähän huonompi ateria versus 20 hyvää ateriaa ei meinaa mitään. Ja jos mietit että et pysty tähän, tee tänään se minkä pystyt ja huomenna olet vahvempi ja matkalla kohti parasta itseäsi. Ja joku päivä huomaat että pystyt siihen mikä eilen tuntui mahdottomalta.

Loppuun vielä otsikossa lupailtu ihmedieetti ja treeniohjelma :D

Syö oikeaa ja ravinteikasta ruokaa. Säännöllisesti ja tarpeeksi.

Nosta, vedä, työnnä ja kyykkää raskaita asioita. Säännöllisesti. 

Liiku arjessa mahdollisimman paljon.

Lepää säännöllisesti ja tarpeeksi.

T,
Koutsi Keklumestari, B. Butt.

Terveen elämän yksinkertaiset ohjeet pt. 2

Terveen elämän yksinkertaiset ohjeet

Tässä hieman päivitetty (todella vähän :D) versio vanhasta postauksesta facebook sivuston launchaamisen kunniaksi. Nämä pätee kyllä edelleen ja aina.

Nuku

7,5-9 tuntia hyvää unta, aina. Myös viikonloppuisin. Ihmisen unisykli on noin 1,5 tuntia joten ainakin se viisi sykliä on suositeltavissa. Sulje kaikki elektroniset laitteet väh. 1 tunti ennen nukkumaanmenoa. Nuku oikeasti pimeässä huoneessa.

Mene nukkumaan 21:00-22:30 välillä. Ihmisten tulisi mennä nukkumaan auringon mukaan mutta se ei ole mahdollista Suomessa suurimman osan ajasta. Herää itse ilman kelloa sitten kuin heräät. Mielellään kuitenkin ennen 8. Älä venytä heräämistä liikaa vaikka tekisi mieli koska rytmi kärsii.

Syö

Pidä huoli suoliston kunnosta. Eli syö probiootteja tai fermentoituja tuotteita kuten esim. hapankaalia. Vältä lisättyjä sokereita (ja maitoa ja viljoja jos koet ne ongelmalliseksi ja jos et koe niin kokeile kuukausi ilman). Syö mahdollisimman puhdasta ja prosessoimatonta ruokaa.

Säännöllisesti. Aina. 3-4 ateriaa saattaa riittää. Mutta jos urheilee paljon syö myös enemmän. Jos nukut näiden ohjeiden mukaan syö viimeistään tunti heräämisen jälkeen ja sen jälkeen nälän mukaan. Illallinen viimeistään 19:30-20:00. Kun syöt säännöllisesti ja terveellisesti siitä tulee tapa ja sitä ei tarvitse edes miettiä.

Unta tukevia ruoka-aineita/juomia: Juomia: Rohtovirmajuuri, Kamomilla, Kärsimyskukka, Humala, Kava. Ruoka-aineita mitkä sisältää tryptofaania eli melatoniinin ja serotoniinin esiastetta: riisi, banaani, kurpitsansiemenet, kalkkuna, kana, kananmuna, pähkinät, kokojyvät, tumma riisi, linssit, seesaminsiemenet, auringonkukansiemenet, vaaleat kalat, avokado

Unta haittaavia ruoka-aineita: Kofeiinipitoiset juomat 5-8 tuntia ennen nukkumista, Teen ja muiden stimulanttien (esim. kaakao, matee) välttäminen 6-10 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Alkoholia max 2 annosta ennen nukkumaanmenoa ja viimeinen annos väh. 90 min nukkumisesta. Tyramiini saattaa aiheuttaa adrenaaliinin, noradrenaliinin ja dopamiinin eritystä eli piristää joten sitä kannattaa välttää illalla. Tyramiinia sisältäviä ruoka-aineita: Pekoni, juusto, suklaa, munakoiso, kinkku, perunat, hapankaali, makkara, pinaatti, tomaatti ja viini.

Proteiinia ja kasviksia tai hedelmiä tai marjoja joka aterialla. Jos liikut näiden ohjeiden mukaan, kuten jokaisen pitäisi liikkua, syö proteiinia 1,5-2 g/kehon painokiloa kohti. Urheilijat syö enemmän ja kova urheilu ei ole loppujen lopuksi tervettä joten se on eri asia kuin tässä puhuttu normaali elämä. Hiilarit mieluummin kulutuksen ympärillä eli ennen ja/tai jälkeen liikunnan. Jos tietää liikkuvansa seuraavana päivänä on kunnon tankkaus hyvä hoitaa edellisenä päivänä eli viime hetken tankkaus on myöhäistä. Jos et liiku aikaisin niin aamupalan yhteyteen ei ole tarpeellista syödä isoa hiilariannosta että verensokeri ei heittele liikaa ja ettei tule siitä johtuvia vireystason romahduksia kesken päivää. Pyri pitämään verensokeritasot tasaisena päivällä.

Älä yritä turhaan kieltää tai rajoittaa itseltäsi mitään. Herkkuja/himoja saa ja pitää kuunnella muutaman kerran kuussa. Esim. karkin syöminen silloin tällöin ei ole paha asia kunhan se ei johda siihen että ajattelee että nyt ''dieetti'' on pilalla ja olen epäonnistunut. Terveenä oleminen on elämäntapa ja pitkä matka, ei mikään parin kuukauden pikaratkaisu tai tavoite. Pienet ei niin fiksut asiat eivät vaikuta oikeasti pitkällä tähtäimellä mihinkään, kun isot linjat eli oikea ruoka ja kunnollinen lepo ja järkevä liikunta ovat kunnossa.

Hallitse stressiä ja liiku

Hengitä syvään vatsaan ja rauhoitu päivittäin. Eli löydä oma keinosi ’’meditoida’’. Tee asioita mistä tykkäät täysillä.

Liikuskele päivittäin eli älä istu/makaa koko päivää. Jos teet istumatyötä, nouse väh. kerran tunnissa. Arkiliikunta eli kävely, portaiden käyttäminen, seisominen ja kaupassa käyminen ilman autoa on erittäin hyvää liikuntaa kaikille. Varsinkin ihmisille jotka istuvat paljon töissä ja himassa.

Kun nouset töissä ylös niin tee jotain venyttävää/avaavaa ja aktivoivaa liikettä. Kuminauhalla, syväkyykyssä hengaamalla tai vaikka pakaroita puristamalla. Opettele hallitsemaan keskivartalo ja tuottamaan liikettä tukeva paine/lukko keskivartaloon. Keskivartalon hallinta ja edellämainitun jännityksen/lukon hallinta on erittäin tärkeätä kaikessa liikkeessä ja terveen kehon toiminnassa.

Voimaile 2-3 kertaa viikossa. Älä käytä koneita, paitsi pyörää, liikkumiseen. Haasta kehoasi ajoittain aka kyykkää, nosta, työnnä ja vedä raskaita esineitä. Juokse välillä täysiä.

Haasta myös mieltäsi. Lukemalla, pohtimalla, opettelemalla uutta ja tekemällä asioita välillä eri tavalla kuin yleensä (esim. vasemmalla kädellä ym).

T,

Samu Kinnunen, B. Buttocks

Lannistunut? PART Deux

Ei sitten mennyt kauan edellisestä avautumisesta kun mun elämä mullistui taas. En voi sanoa että en olisi odottanut kenkäämistä mutta ajankohta tuli täysin yllätyksenä koska koeaikaa oli jäljellä melkein kaksi kuukautta. Edelleenkään mulla ei ole kiire mihinkään mutta työnantajalla ilmeisesti oli. En voi myöskään sanoa ettenkö olisi miettinyt onko peruskuntosalikävijä minulle se sopivin asiakasryhmä. Niinkuin esimiehenikin pohti. Mutta edelleen ihmetyttää se että minun myyntini oli kiinni vain myyntikikoista eikä ammattitaidosta ja fiksusta treenistä. Jokaiselle startti asiakkaalleni sain varmasti opetettua jotain uutta mutta se ei vaan minun kohdallani riittänyt. Väitän edelleen että suurin osa kuntoilijoista eivät ymmärrä mikä olisi heille parhaaksi. Yritä siinä sitten vakuuttaa asiakas omista metodeista. No saanpa CV:hen uuden rivin...

Ylläolevasta voi varmaan päätellä että mua vituttaa (myös polvessa on jotain mystistä vialla mikä ei helpota paskaa oloa kyl yhtään) Nii, miltä susta tuntuisi jos pääset hetkeksi kiinni elämään, saat tilaisuuden tehdä päivittäin sitä mistä nautit ja pääset samalla auttamaan muitakin ja yhtäkkiä se otetaan sinulta pois, ennenkuin olet edes päässyt kunnolla alkuun ja todistamaan että sinulla on tahtoa ja voimia tehdä muutos ja tavoitella onnea? Ei varmaan hyvältä.

Onhan pleikkarin pelaaminen ja salilla käyminen kivaa mutta ei pelkästään sitä taas ihan hirveän pitkään jaksa masentumatta tai lannistumatta. Vaikea olla kyllä kompensoimatta tän hetken pahaa oloa tuottamalla lisää pahaa oloa tietyillä ruoka-aineilla ja nesteillä :D Ehkä tän viikonlopun rilluttelut saa riittää taas vähäksi aikaa ja paneudun vähän enemmän maveen kuin karkin syömiseen :) Oon testaillut Pavelin mave treeniä jossa mavetetaan 5-6 päivänä viikossa ja seuraavalla viikolla laitetaan vähän painoa lisää. Ihan kivalta on tuntunut ja kohta se 200:kin nousee helposti :)

Mut joo ei kai tässä taas auta kuin niellä katkeruus, miehistyä edelleen ja ottaa muutoksen ja elämän tarjoamat haasteet kasvattavina kokemuksina. Eiks vaan?

T.
Koutsi Keklumestari

Lannistunut?

Oli aikaa ja inspistä kirjoitella myös toinen teksti :) Julkaistaan vain Aivan Samun blogissa vaikka kirjoitusta ei välttämättä pitäisi julkaista ollenkaan koska se sisältää turhautunutta avautumista minun uudesta elämästäni/työstä ja sen vaikeuksista/omasta ''myynti''kyvyttömyydestäni ja työhön liittyvistä jutuista :) Mutta uskon että jos joku asia askarruttaa se pitää purkaa jollain tavalla vaikka internetin ihmeelliseen maailmaan postailu ei välttämättä se paras paikka olekaan :)

Eli kuten rakkaat lukijani, ystäväni ym. saattavat tietää että aloitin oikeasti uuden elämän kun vaihdoin alaa ja ryhdyin personal traineriksi eräälle isolle pohjoismaiselle saliketjulle. Firma ja minun kotisalini jääköön teidän arvuuteltavaksi :)

Alkulausekkeesta voinette päätellä että homma ei ole lähtenyt ihan putkeen ja suoraan sanottuna hävettää kun kolmekymppisenä korkeakoulutettuna ja työssäkäyvänä pitää ''asioida'' virastoissa että saa vuokran maksettua. Edellinen on myös kritiikki nykyisen työnantajani palkkamalliin (toivottavasti en saa kenkää mutta mun mielestä ei todellakaan hyvä ja kannustava) sekä erääseen muuhun sopimuksen pykälään mistä en vissiin voi kertoa. Toki ymmärrän salin ylläpitämisen haasteet mutta silti olen tätä mieltä.

Vaikka omien ihmissuhde- ja ''myynti''taitojen heikkous oli tiedossa, näin hidasta alkua ei aloittelevalla PT:llä ole varmaan ikinä ollut. Mistä tämä johtuu? Nii, vaikea sanoa, edellä mainittujen taitojen puutteen lisäksi siis, katkerana voisin kysyä että onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä että heidän vakuuttamisekseen pitää käyttää tiettyjä ''myyntikikkoja''? Ilmeisesti. Eikö se riitä että näyttää osaamisen fiksulla treenillä ja opettamalla jotain uutta? Ei näköjään.

Tiedän kyllä että oma ''myynti''prosessi on ollut vähän enemmän omanlaisensa ja omien asiakkaiden vähyys puhuvat omaa kieltään ja todistavat minun olevan väärässä. Mun mielestä ikävä kyllä, koska omasta mielestäni olen ohjannut ihmisiä omana itsenäni ja opettanut jokaiselle taatusti jotain uutta. Ja mikä on sen turhauttavampaa kun tarjota palvelua mikä on omannäköisensä eikä silti tuota tuloksia? Uskon silti edelleen omaan osaamiseeni ja siihen että pystyn auttamaan (lähes) jokaista kohtaamaani asiakasta.

Mitä sit? No, kuten olen itsekin sanonut aiemmin, elämässä pitää koko ajan mennä eteenpäin ja oppia samalla uutta. Joten minäkin opin pikkuhiljaa myöntämään itselleni että jonkin pitää muuttua edelleen. Muutoksen tekeminen vaatii tottakai ymmärrystä siitä missä ollaan menty vikaan aka asioiden analysointia ja pohdiskelua. Tämä pätee ihan kaikkien elämään ei pelkästään mun tänhetkiseen työhön eli uskon että asioiden pienellä analysoinnilla pystyy vaikuttamaan moneen tärkeään asiaan. Ei se aina helppoa ole, eikä pidäkään olla, muutos ei ole helppoa. Taas menee muutoksesta puhumiseksi :)

Olen kuitenkin nauttinut uudesta työstäni ja ihmisten auttamisesta mutta välillä mietin tosissani että pitäisikö minun palata sielun tappavaan, mihinkään johtamattomaan, paperienpyörittelyhommaan jotta ei tarttis sentään raha-asioita murehtia? Vitut :D mun uutta elämää on mennyt pari kuukautta ja se ei ole oikeasti mikään aika oikean muutoksen tekemiseen/toteutumiseen ja onnellisena elämisen saavuttamiseen :) Muutan vaikka seatin takapenkille jos muu ei auta :)

               
 
Eli olkaa onnellisia niinä tunteina :)

T,
Keklumestari

Kirja-arviointi: Hormonitasapaino, Kaisa Jaakkola

Sain vihdoinkin luettua Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino kirjan minkä ostin Optimal Performance Centerin:n avajaisista. Kirjaa saa siis muualtakin :) Ja se kannattaakin lukea. Olet sitten terveydestäsi kiinnostunut, tavis (jonka pitäisi olla terveydestään kiinnostunut :) ) tai liikunta- ja terveysalan ammattilainen, eli kuka tahansa. Kaisalla on paljon omia kokemuksia omalta kohdaltaan ja valmennuksistaan sekä sekalaisista koulutuksista alalta.

Kirjan nimi voi olla harhaanjohtava tavan tallaajalle, tavallaan, tavallaan ei koska jos keho ei toimi oikein tai ole täysin terve näkyy se aina jossain epätasapainossa. Koska keho toimii hormoneilla ja muilla pienillä ja kivoilla mekanismeilla :)  En itse ole hyvä yksityiskohtien ja pienten mekanismien kanssa ja kirja sisältää paljon sitäkin. Vaikka ne eivät yleensä vaan jää muistiin, on niistäkin hyvä lueskella. Ja mun ja monen muun mielestä hyvinvoinnissa ja terveydessä oleellista ei ole kaikkien mekanismien syvällinen ymmärtäminen ja liiallinen ''hifistely'' ei ole olennaista (hifistelystäkin on tietty hyötyä ja Kaisakin kehottaa säännölliseen käyttöön tiettyjä lisäravinteita, varsinkin nykymaailmassa) vaan Kaisankin ohjenuora kaikille on perusteiden haltuunotto. Eli ravinto, lepo, stressinhallinta ja sopiva liikunta. Eli aika perusjuttuja mistä minäkin olen kirjoittanut. Kannattaa pitää peruspilarit aina kunnossa ennenkuin tulee oikeita ongelmia. Puhun myös omasta kokemuksesta. Tietysti tietyt tilanteet, esim. vatsan ja suoliston ongelmat vaativat myös hifistelyä.

Kirjasta saa siis todella paljon ideoita siihen mikä omassa terveydessä voi mättää. On se ongelma sitten hormonitasapainossa, vatsan bakteerikannassa ja vatsahapoissa, ''myrkyissä'', stressinhallinnassa/levon putteessa tai ravinnossa. Mutta kaiken selvittämiseen ei tietenkään aina pysty yksin joten asioista mistä et pääse yli yksin kannattaa kysellä osaavalta lääkäriltä tai muilta ammattilaisilta.

Ei kai tästä enempää :) lue se :)

T, 
Samwais

Ps. Kaisan nettisivu ei jostain syystä toiminut mutta sieltä ja hänen facebook sivulta kannattaa katsoa lisäinfoa mm. lisäravinteista.

Harjoittelun huonoja puolia

Kuten kaikki tietää liikkumisen hyödyt (?), aattelin kirjoittaa harjoittelun (lähinnä saliharjoittelun) huonoista puolista. 

1. Kroppaan sattuu treenin jälkeen. Muutos on aina liian vaikeaa ja kun tuntuu pahalta niin kannattaa lopettaa.
2. Uusien taitojen oppiminen on vaikeaa ja vaatii aikaa.
3. Joudut lähtemään treenipaikalle ja joudut käyttämään kallista aikaasi joka on pois mm. teeveestä, internetistä ja sosiaalisesta mediasta. Pahimmassa tapauksessa joudut kommunikoimaan muiden treenaajien kanssa.
4. Joudut syömään enemmän. Kun treenaat, ruokahalusi lisääntyy ja joudut oikeasti miettimään mikä on terveydellesi hyväksi.
5. Joudut lepäämään enemmän ja edelleen, joudut oikeasti miettimään mikä on terveydellesi hyväksi. Ja kun joudut lepäämään enemmän on sekin taas pois internetistä, ryyppäämisestä ym. kivasta.
6. Painosi voi jopa lisääntyä! Kun joudut syömään ja lepäämään vähän enemmän, saatat saada lisää rumia lihaksia.
7. Rahasi menee harrastuksiin ja varusteisiin eikä vaikka bic mac ateriaan, karkkipussiin tai muuhun roskaruokaan.

Sellasta :) Kirjoituksen sävy ei varmaan jäänyt epäselväksi :)

Kakkahousun tunnustuksia: Tekemisen ja tekemättömyyden vaikeudesta part I

Allekirjoitan kyllä edelleen ''ei kiinnosta vittuakaan'' tekstin tai ainakin sen taustalla olleen ajatuksen oman asenteen ja elämänkatsomuksen muutoksesta (en ole kyllä uskaltanut tarkistaa mitä kaikkea sinne kirjoitin :D ) mutta asenteen muutoksesta huolimatta, ''konkreettisten'' asioiden tekeminen tai tekemättä jättäminen on välillä niin pirun vaikeaa. Ja sehän minua ketuttaa. En mä tässä elämässä muuta kadu (kliseisesti) kuin asioita mitä on jäänyt tekemättä ja sanomatta enkä haluaisi jossitella enää tulevaisuudessa. En mä nyt varmaan unelmieni naista tai rokkitähteyttä ole missannut jänistämällä jatkuvasti mutta aiemmin mietin kyllä paljon missä ja kenen kanssa olisin jos... Mutta olen varmaan missanut monta kivaa ihmistä ja monta kivaa seikkailua koska en ole uskaltanut sanoa mitään tai olen sanonut itselleni ei tai et sinä siitä olisi tykännyt tyylistä kakkaa tai en ole oikeasti miettinyt mitä Minä haluan tehdä. Luulen etten mä nyt täysin oma itseni ikinä ole ollut koska on aina ollut suht paska fiilis, henkisesti tahi/sekä fyysisesti. Toivottavasti olen kohta oma itseni.

Eipä mulla kummempia aktiviteetteja nykyään silleen olekaan (varmaan kun olen ollut aina niin ankea niin ei mulle kukaan soittele :D ?) ja niiden rutinoituminen ei aiheuta suurempia ongelmia mutta kyllä mä itseni yleensä löydän himasta muhimasta ellen siis ole tappamassa sieluani hämärässä toimistossa. Eikä se aina niin kivaa ole. Olisi kiva olla vähän spontaanimpi välillä. Ahdistusta/jännitystä voi aiheuttaa jopa vain bussilla keskustaan meneminen tai leffassa käyminen. Eihän ahdistuksessa ja jännittämisessä silleen mitään vikaa ole (stressihän valmistaa kehon johonkin selviytymistä vaativaan :) ) mutta vuosiakausia jatkunut stressitila on vähän niinkuin koko ajan päällä ja sen myötä on vähän vaikea nauttia elämästä tai olla ''tuore''. Koska se vaikuttaa vähän kaikkeen. (Myönnän kyllä välillä pohtivani edelleen yleisellä tasolla mitä jos olisin ollut oma itseni nuorempana?) Lisäksi yksittäisen stressitekijän esim. tuon matkan keskustaan myötä tulee myös kiusallinen ongelma kun vatsa tuppaa menemään sekaisin/vessahädästä tulee jatkuvaa. Yritä siinä sitten tsillata puistossa tai pelata hyvin finaalissa, saatana. 

Pitkään luulin vaivojeni johtuvan väärästä ravinnosta mutta nyt olen vakuuttunut siitä että nykyiset ongelmat on suurimmaksi osaksi stressi ja mentaalibalanssiperäisiä. Tästä kertoo varmasti myös se että kilpirauhaseni ei toimi niinkuin sen pitäisi (se on kyllä voinut olla ongelmana jo lukioikäisestä saakka liian kovan treenin ja muun pikkukivan seurauksena). Toki ravinnolla on ollut oma vaikutuksensa ja en meinaa palata aikaisempaan paitsi että rupean tietoisesti syömään enemmän hiilareita :) Ja tietysti pitäisi mennä säännöllisesti nukkumaan, aina. Kesäisin ja vapaalla se on hankalampaa.

Usein en jaksa edes yrittää vaikka haluaisin. Tiedän kyllä että toimimalla näin vahvistan vanhoja ja ei niin hyviä ajatus- ja toimintamalleja. Edistystä on tapahtunut jonkun verran minkä tunnen jo tuosta aiemmin mainitusta asenteen muutoksesta mutta paljon on vielä matkaa konkreettisten asioiden hallitsemiseksi. On se silti välillä vaikeeta. Mun oikeasti ainoa ongelma nykyään on se että voin kakata housuun melkein millon vaan :D En mä esim. itseni nolauksesta tai muiden mielipiteestä ole enää huolissaan. Toki housuun kakkaaminen on noloa mutta lähinnä epäkäytännöllistä jos olet kaukana puhtaista vaatteista. Ehkä mun pitää oppia uskomaan itseeni kehoni herrana ja ottamaan jännittäminen ja stressi aistit sytyttävänä tilana joka valmistaa elämään? Ja vain tehdä asioita mitä haluan, heittäytyä pieneen tai isompaankin seikkailuun, fiiliksestä huolimatta? Ja länkkärinä jonka ainoa ongelma on mahdollinen housuun kakkaaminen, ansaitsen varmaan  kakata housuun, työhaastattelussa tai vaikka treffeillä (jos joskus uskallan siis)? :D

Ei kiinnosta v****kaan

Tämän kirjoituksen on inspiroinut (ehkä) tällä viikolla kuunnellut Elliot Hulsen videot, Hansun päivitykset ja havainnot elämästä :D ja ehkä myös itse havaitut omat oivalluksetkin.
Saattaa sisältää toistoa muista jutuistani :)

Viime vuoden alusta lähtien olen huomannut paljonkin muutoksia omassa ajattelussa ja käyttäytymisessäkin. Tämä voi johtua aika monesta asiasta joten en nyt rupee tähän kaikkia syitä luettelemaan. Suurimmat syyt ovat varmaan luettuja (Mike Mahlerin Living life aggressively... ja Jen Sinceron You're a badass...) puhuttuja ja myös kemiallisia, koska minulla on ollut ihan oikeasti jokin pielessä. Mut enivei, suurin muutos mitä oon huomannut niin olen oppinut ja opin koko ajan paremmin olemaan, tylysti sanottuna, välittämättä vittujakaan (käännetty enkusta :) )

En nyt tällä tarkoita että olen ryhtynyt ahneeksi, mummojen päälle ajavaksi maailman saastuttajaksi vaan sitä että osaan hiljentää itsekritiikin, ulkoisen kritiikin sekä ''sosiaalisen'' ja yhteiskunnan paineet sopia johonkin tiettyyn muottiin. Aka tavoitteena tehdä sellaista ja olla oikeasti sellainen kun haluan ja pohjimmiltani olen. On naurettavaa ajatella että pitäisi olla ''täydellinen'' tai sopia tietynlaiseen muottiin. Tämä ''täydellisyyteen'' pyrkimisen ajattelu on vaikuttanut kaikkeen elämässäni ihan urheilusta, opiskeluun ja ihan ihmissuhteisiin. Varsinkin kun olen ollut aina sitä mieltä että olisin voinut treenata tai valmistautua paremmin. Kun ihminen hyväksyy ''vikansa'' niin kukaan ja ennenkaikkea sinä itse et pysty käyttämään niitä sinua vastaan ja ihminen oppii oppimaan ''virheistään'' eikä vain näkemään niitä virheinä. Ehkä teen vielä comebackin Lacrossenkin pariin koska kiinnostaisi nähdä miten hyvin pelaan rentona, levänneenä  ja terveenä, mitä en ole ikinä oikeastaan pystynyt tekemään.

Konkreettisesti minun kohdallani tämä muutos ''vähemmän välittäväksi'' tarkoittaa mm. sitä että kirjoitan tätä blogia, teen oikeasti jotain sille että olisin liikunnan kanssa tekemisissä eli käyn koulutuksessa ja en yritä väkisin ylläpitää sosiaalisia suhteita tai ''normeja'' jotka eivät suju luonnostaan. Toki vaimokkeen löytämiseen tarvitsen edelleen paljon harjoitusta ja se vaatiikin vähän ''luonnotontakin'' toimintaa :D Mutta mielestäni olen aika hyvin raiteilla (sinne jonnekin määrittelemättömään ja tuntemattomaan).

Vaikka en tykkää nykyisestä työstäni ja tänne jumiutuminen on todellista, minä tarvitsen tätä ihan oikeasti, koska raha. En edelleenkään ole ihan varma onko minulla täysin varaa PT-koulutukseeni mutta silti aloitin sen koska jos teen sen enkä vain mieti sitä, teen sen, piste. Hommaan rahat joillain keinoilla :D Jämähtäminen epämiellyttävään työhön on monille helppo tekosyy olla tekemättä sitä mitä haluaa, koska on jäänyt mukavuusalueelle ja koska raha. Ja kun ei tiedä mitä haluaa tai tekee mitä ei haluaisi, päätyy tilanteeseen jossa asiat joita ei haluaisi tai tarvitse, hallitsevat elämää. Chuck Palahniukin Fight clubia ja ehkä Mike Mahlerinkin juttuja lainaten, ''pakko'' tai menetys antaa todellisen vapauden. Toiset yrittää pakon sanelemana tehdä jotain, toiset tekevät sitä mitä haluavat. Tämän takia haluaisin ottaa loparit nykyisestä työstäni ja toivonkin että työt loppuvat parin kuukauden päästä.

Vaikka rakastan Fight Clubia kirjana ja elokuvana ja niistä voi mielestäni ottaa oppia monessa muussakin asiassa, olen hieman eri mieltä yhdestä toisesta isosta asiasta. “You are not special. You’re not a beautiful and unique snowflake. You’re the same decaying organic matter as everything else. We’re all part of the same compost heap. We’re all singing, all dancing crap of the world.” Joo me ollaan loppupeleissä samaa kakkaa mutta ollaan me loppupeleissä aika uniikkeja, ainakin ne jotka tietoisesti pyrkivät kasvamaan, oppimaan ja luomaan. Mutta ei meidän pidä asettaa itseämme millekään alustalle jos kuvittelemme olevamme muita parempia, sitä Chuck:in varmaan osittain meinaa. Jos asetat itsesi jalustalle et mielestäni pyri kasvamaan vaan juurikin vertaamaan itseäsi muihin. Muilla ei ole oikeastioikeasti mitään väliä. (Paitsi tietty rakkailla ja tärkeillä ihmisillä mutta se on eri asia koska tässä puhutaan itsestä jne.)

Lainaan loppuun vielä Hansua :D ''I realized that all this depression and anxiety derived from the fear of ending up alone if I selfishly take time for my passions.'' Ending up alone meinaa mulle aika montaa asiaa mutta ehkä tärkeimpänä pointtina se meinaa tuota aiemmin puhutun yhteiskunnan ''muotin'' ulkopuolelle jäämistä. Koska tuo muotti ei todennäköisesti sovi sinun tavoitteisiin, elämäntilanteisiin ja paikkoihin missä olet onnellinen, ei sillä ole mitään väliä. Intohimo on rakkautta ja rakkaus ei ikinä johda ''yksinäisyyteen'' :)



I love kyykky

Piis, Samwais

Samperi part I (Edit:9.2.2015)

Kovasti sitä haluaisi kirjoitella mutta välillä sitä on vaikea keksiä aiheita. No ehkä tästä nyt jotain yleiseen terveyteen ja liikuntaan liittyvää settiä tulee, katotaan taas lähteekö lapasesta jne. varmasti lähtee :D

Elämästä ja muusta pikkukivasta

Ihmisillä on yleensä suuria unelmia/tavoitteita esim. uuden oppimisesta ym. eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa. Veikkaan että harva ymmärtää mitä kaikkea unelmien ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii tai ylipäänsä ymmärtää mitä kaikkea jonkun asian tekemisen ''pohjalle'' kuuluu. Pohjan puuttuessa ei se elämä/tekeminen ole kovin vakaata ja sen oppimiseen tarvitaan usein jotain oikeasti huonoa. Nykymenoa mun mielestä hyvin kuvaava vertaus on Saku Sammakko joka laitetaan liedellä olevaan kattilaan ja kylmään veteen jota ruvetaan lämmittämään. Saku huomaa vasta veden kiehuessa eli sen kuollessa, että jotain on pielessä. En itse välttämättä näytä kovin huonovointiselta mutta joskus enemmän ja välillä vähän vähemmän paska olo tässä on ollut varmaan viimeiset 10-12 vuotta. Mun käytös on varmaan ollut minulle tyypillistä mutta ei mielestäni normaalia. Eli jossain on menty pieleen minunkin kohdalla ja veikkaan että se on näkynyt uloskin päin. Syistä lisää alla.

Alla oleva kuva (ihan itse tein :D olisitko arvannut?) havainnollistaa minun ja veikkaan että monen muunkin mielestä, toimivan ihmisen ja sitä kautta toimivan elämän edellytyksiä. Tätä sovellan nykyään omaan elämääni ja myös valmennuksessani oleviin tulevaisuudessa jos/kun sitä pystyn enemmän ja jopa elääkseni tekemään. Avaan seuraavaksi hieman jokaista segmenttiä ja omia ajatuksia ja kokemuksia niiden takana.

Elämää havainnollistava pyrramidi (iilluminatus?)

Ravinto

Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää että syömämme asiat vaikuttaa merkittävästi terveyteemme ja ihan ihmiselle normaalin toiminnan toteuttamiseen. Nykyistä meininkiä ei voi kuin ihmetellä. Ihmiset voivat länsimaissa huonommin ja isommin kuin koskaan. (Minun mielestä. Vaikka eliniän ennuste on noussut ei se kerro terveydestä, vaan lääketieteen kehityksestä.) Elintasosairaudet ovat nousseet huimasti mm. vähärasvaisen safkan myötä. Ruoansulatusvaivat on selkeästi todella yleisiä jo pelkästään runsaasti lisääntyneiden ruoansulatusjugurtti ja ripulilääkemainosten perusteella. Jos normaaliin toimintaan tarvitsee lisätä jotain eikö enemmin pitäisi poistaa jotain?

Itsekin aikoinaan tutkittiin mm. tähystyksellä jatkuvan ripulin ja nielemisvaikeuksien syitä ja ongelman korjaamiseksi minulle määrättiin happosalpaajia ja Imodiumia. Ole hyvä ja hyvää loppuelämää. Viljat ja maidot (kesällä 2010 vissiin) poistettuani nielemisongelmat hävisivät samantien ja vatsaongelmat helpottivat huomattavasti mutta ei kokonaan. Lisäksi ylimääräinen rasva suli itsestään pois, vaikken nyt ikinä ole lihava ollut oli ero kuitenkin huomattava. Nykyiset vatsanongelmat ovat todennäköisesti enemmän henkisempää kuin fyysistä, vuosikausia kestävä pahaolo jättää ylläripylläri jonkinlaiset arvet. Vatsaongelmista, sopimattomasta ravinnosta ja ehkä myös liian kovasta reenaamisesta lukioaikoina ja näistä aiheutuneesta stressistä seurasi kaikkea muutakin pikkukivaa kuten unettomuus, masennusta ja ihan yleinen väsymys. Hiljattain minulle on selvinnyt että minulla on ihan fyysistäkin vikaa päällä eli kilpirauhasen vajaatoiminta ja varmaan vähän muutakin kemiaa pielessä, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää.

Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään vaivalista ja viljojen ja maidon tyrmäämiskirjoitus vaan kehottaa ihmisiä käyttämään ihan sitä maalaisjärkeä ja syömään mahdollisimman puhdasta ja laadukasta ravintoa aka lihaa ja kasviksia. Eli välttäkää pitkälle prosessoituja ja huonolaatuisia ''valmisteita'' ja eineksiä missä ei ole juuri mitään luonnollista. Lihapulla mikä on suurimmaksi osaksi jauhoa, lisäaineita ja jotain lihaksi verrattavaa, ei ole lihapulla.

Ruoka on sitä minkä voi kuvitella löytävänsä luonnosta ja syötäväksi mahdollisimman vähillä prosessoinneilla esim. raakana, keittämällä tai vaikka paistamalla/kuumentamalla kypsäksi. Oikean ruoan syöminen ei ole vaikeaa, vaikka voikin tuntua välillä vaivalloiselta kun joutuu vähän pilkkomaan jotain, eikä sen pidä perustua mihinkään kieltoihin vaan fiksuihin suuntaviivoihin aka luonnollisuuteen ja terveeseen järkeen. (Omassa tapauksessa välttelen tietysti viljoja ja maitotuotteita. Mutta pohjimmiltaan nykyinen viljojen ja toisten eläinten maidon tolkuton käyttö ei ole millään tavalla luonnollista.) 

Kummasti se keho alkaa toimimaan oikein ja vaivat hellittää kun se saa säännöllisesti oikeaa ruokaa eikä vaikka jatkuvaa hiilari/sokeripommmitusta tai pelkkää salaattia joka aterialla ja välipalalla. Myönnän kyllä itsekin että ei se herkuista luopuminen ole helppoa, varsinkaan jos niitä päivittäin vetää. Ei se keho vaan millään toimi pullamössöllä ja kahvilla. 3 kunnon ateriaa päivässä pitäisi riittää normi länkkärille. Jos liikkuu, kuten esim. minä, vedän neljännen aterian tai tukevahkon välipalan yleensä ennen urheilua. Kovaa urheilevan ravintoasioista en sano mitää koska se ei ole loppupeleissä enää tervettä :D Aika paljon enemmän pitää kuitenkin tankata.

Itse meinaan tulevana vuotena opiskella luontoa ja hankkia osan syömisistäni ja hyvinvoinnistani sieltä. Siitä ehkä enemmän lisää myöhemmin keväällä ja kesällä kunhan ''opinnot'' etenevät.

Ja muista juoda vettäkin. :D

Ja alkoholista piti myös sanoa muutama asia. Tämä liittyy oikeastaan kaikkiin kolmion palikoihin mutta laitetaan tähän ravinto-osioon kun nestettä yleensä juodaan :D Eli ei kannata :D Varsinkaan jos käyttö on säännöllistä ja siihen liittyy valvomista ja seurauksien ''hoitamista'' huonolla ravinnolla ja sängyn pohjalla makaamista. Välittömät seuraukset esim. unenlaadussa, vatsan toiminnassa ja mielentilassa näkee ainakin omalla kohdalla jopa viikon tai kahden ajan. Toki täysin raittiiksi ei ketään voi pakottaa eikä välttämättä kannatakaan jos tykkää silloin tällöin (kerran parissa kuukaudessa...?) ottaa vähän ja pitää oikeasti hauskaa hyvässä porukassa. Eli itselle tämänlaisia tilaisuuksia voisi olla vaikka jo perinteeksi muodostuneet kaveripiirin pikkujoulut ja olympialaiset ja ehkä isommat syntymäpäivät/muut kekkerit suvun tai kaverien kesken. Omalla kohdalla se yksi tai kaksikin annosta voi olla liikaa jos sen siis säännöllisesti vaikka perjantaisin tai lauantaisin ottaa. Ei ole normaalia jos tarvitsee alkoholia aina kun on vapaalla. Vaikka kuinka väittää että ei ole alkoholisti kun hoitaa työnsä ja muut velvollisuutensa kannattaa olla itselleen rehellinen ja tarkastella omia tapoja ja rutiineja koska mun mielestä raja nautinnon ja ongelman välillä on aikas pieni ja häilyvä.

Lepo ja stressinhallinta

Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä että myös uni, lepo ja palautuminen on tärkeätä. Tästä huolimatta jengi tuntuu laiminlyövänsä lepoa. Itse olen aina pyrkinyt olemaan sängyssä ihan minimissään sen 8 tuntia. Ongelmana on ollut se että en saa unta ja heräilen. Itse en tykkää lääkkeiden syömisestä mutta olen yllämainitussa tilanteessa ja pystyäkseni normaaliin elämään (ja koko/paremmin potentiaalini käyttämiseen) ja lopettamaan jonkinlaisen pohjalle vievän kierteen, joudun käyttämään lääkkeitä hormonien ja unen ja sitä kautta tietysti myös kehon palauttamiseen normaalitilaan tai ainakin lähelle sitä aka pystyäkseni elämään elämää miten haluan. Joten tällä hetkellä terveyden palautumiseen joudun käyttämään lääkkeitä. Mutta olen valmis tekemään kaikkeni jotta pystyn olemaan terve ja onnellinen.

Ja paremmin jo jonkin aikaa nukkuneena ja mm. aivosumun hieman hellittäen, luulen myös että 7,5-8 tuntia (5 1,5 h tunnin unisykliä) ei välttämättä riitä, varsinkin jos reenaa. Joillekin 8 tuntia voi tuntua mahdottomalta. Miksi? Kiire? Velvollisuudet? En tiedä, jokaisella on varmaan omat syynsä ja tekosyynsä mutta levosta ei mun mielestä vaan voi tinkiä. Itsekin olen oppinut sen pakon ja myös kantapään kautta. Ja muistakaa mennä ajoissa nukkumaan eli nukkukaa sirkadiaanisen rytmin eli päivänvalon mukaan. Tottakai tämä ei aina toimi suomessa mutta ymmärtänette tarkoituksen. 21-06 nukuttu yö on aivan eri asia kuin vaikka 01-10 nukuttu yö. Tuntimäärä on sama mutta vaikutukset erilaisia. Omalla kohdalla olen ainakin huomannut tämän. Vaikutuksen huomaa ehkä vasta silloin kun oikeasti pitää yllä säännöllistä unirytmiä, myös viikonloppuisin siis.

Joku viisas munkki muistaakseni on sanonut että jos jollain ei ole aikaa meditoida 10 minuuttia päivässä tulisi hänen meditoida ainakin tunnin verran. Tämän voi soveltaa untakin koskevaksi. Ihminen ei vaan yksinkertaisesti toimi kunnolla väsyneenä. Toki ihminen tottuu (ainakin itse) väsymykseenkin ja monelle on varmaan vaikea edes kuvitella miltä tuntuu olla virkeänä luonnollisesti ilman piristeitä tai luullaan että nykyinen alisuoriutuva ja väsynyt tila on ihan normaalia. Ei se nyt vaan ole. Eikö oliskin kiva että olis koko ajan sama tai parempi fiilis ku aamukahvin jälkeen? Kannattaisiko nukkua enemmän? Kannattaisi. Ja jos on vaikeuksia nukkua, keksii keinot nukkumiseen. Jos väittää esim. että ei saa unta ja räplää konetta tai katsoo telkkaria yömyöhään on prioriteetit jossain muualla kuin unen saamisessa.

Hyviä vinkkejä lepoon ja stressin hoitamiseen saa vaikka tutustumalla Biohakkerin Käsikirjan Uni ja miksei myös Ravinto-osioon koska nämä ihmisen perustarpeet liittyvät oleellisesti toisiinsa.

Sivuhuomautuksena muuten, nyt kun olen nukkunut paremmin viime aikoina olen huomannut pari asiaa. Kitaran soitto sujuu paremmin, mikä oli aika yllättävää koska en ole treenannut merkittävästi enempää ja mielestäni olen näyttänyt jotenkin ''isommalta'' eli varmaan lihakset saanut oikeasti vähän lepoa. En ole treenannut kovempaa. Eli lepo ja vireystila voi vaikuttaa aikas ''yllättäviinkin'' asioihin. Luulen että hyvä lepo ja normaalia kehon kemiaa tukeva lisäbuusti on myös osasyyllinen näihin muutoksiin minun kohdallani.

Arki

Koitin kovasti keksiä tälle pyrramiidin osalle parempaa otsaketta mut en mä oikein keksinyt. Tähän kuuluu oikeastaan kaikki ''normaaliin'' arkeen kuuluvat jutut ja myös niihin liittyvät kehon toimintaan ja osittain kaikkia muitakin kolmion palikoita koskevia juttuja. Tämä saattaa olla vähän epämääräinen palikka mutta yleisesti ottaen tämä koskee ihmiskehon normaalia toimintaa ja miten sitä tuetaan/tuhotaan päivittäin.Tähän normaaliin toimintaan luen esim. miten pystyy liikkumaan, syökö säännöllisesti, tekeekö liikaa töitä ym. Mun mielestä jokaisen ihmisen pitää pystyä ainakin menemään kyykkyyn, taivuttaa lantiotaan, nostaa/työntää itseään vaikka maasta ja myös nostamaan asioita pään yläpuolelle.

Ihmiselle normaalia toimintaa voi tukea ''pienillä'' asioilla koko päivän ajan.
Esim. jos istuu koko päivän koneen ääressä pitäisi nousta ja venytellä/voimistella säännöllisin väliajoin. Eikä lysähdä sohvalle mussuttamaan pullaa kun pääsee kotiin. Itse olen esim ''slaavikyykyssä'' venytellen useita kertoja päivässä ja venyttelen pakaroita ja lonkankoukistajia myös. Lisäksi teen joitain liikkeitä vastuskumin avulla. Ja voin sanoa että nämä pienet asiat tekevät isoja asioita liikkuvuuden, jumien ja kipujen hoitamisessa. Tämä vaikuttaa luonnollisesti kaikkeen tekemiseen, ei ainoastaan urheiluun. Eiks oliski kiva jos ei paikkoihin sattuis koko ajan? Kannattaa tehdä jotain asialle eikä istua koko päivää. Kehoa pitää käyttää tai se lopettaa toimimasta.

Minä kyykyssä ''töissä''

Kehittävä tekeminen

Kehittävään tekemiseen kuuluu sitten kaikki normaalin arjen toiminnan ulkopuolinen tekeminen. Esim. minun tapauksessani vaikka kitaran soitto, lukeminen, kyykkääminen ja lätkän pelaaminen. Laittaisin tänne kategoriaan omassa tapauksessani myös ravintoa ja arkea koskevan asian eli kokkaamisen koska olen niin käsi siinä ja tiedän että pitäisi opetella jotain uutta aina välillä :) Mut ei vaan jaksa :D Ainakaan vielä.

Eli eikö ole aika luonnollista että reeni tai opiskelu ei suju jos nukkuu ja syö huonosti? Mun mielestä on. Eli mieli ja keho ei toimi oikein jos niistä ei pidä huolta. Yllä mainittu kitaransoiton helpottuminen on aika spesifi ja ehkä yllättäväkin hyöty mitä terveellisistä elämäntavoista voi seurata. Ja jos jotain noin spesifiä voi tapahtua aika helpostikin, niin veikkaan että aika moni ihminen voisi aika paljon paremmin muuttamalla pelkästään osaa ravinto- ja lepotavoistaan.

Ja jos mieli ja keho ei toimi oikein ei se voi millään olla valmis liian vaativille ärsykkeille. Jos ihminen ei jaksa kantaa ruokaostoksia kaupasta kotiin ilman autoa, pääse syvään kyykkyyn edes omalla painollaan, ryhti on enemmän kuin vinossa tai ei pysty vetämään edes yhtä leukaa, onko realistista haaveilla maratoonista tai edes kympistä? Ja nämä esimerkit liittyvät vain päivittäiseen/normaaliin liikkumiseen. Tähän kun lisää huonon ravinnon ja unen, pienimuotoinen katastrofi voi olla edessä.

Mitä sit?

No tää lähti ehkä taas lapasesta ja meni aika synkäksi maalailuksi. Mutta ei terveelliset tavat ja kunnossa pysyminen ole mun mielestä monimutkaisia, päinvastoin. Mutta ei se varsinkaan alkuun ole helppoa. Tavoista on vaikea päästä eroon. Pienillä ja ennenkaikkea säännöllisillä muutoksilla homma lähtee melkein itsestään sujumaan (ainakin mun mielestä :) ). Jokainen jamppa on tietysti vastuussa vain omista tekemisistään, ainakin siihen asti kun ei pysty enää liikkumaan. Mutta jollain tavalla läheisten ja yhteiskunnankin on otettava vastuuta ihmisten hyvinvoinnista mut se nyt ei varmaan kuulu tähän kirjoitukseen :) Ehdottomat kiellot ja rajoitukset eivät tietenkään toimi kaikilla, paitsi asioissa mitä ilman tietää pärjäävänsä ilman turhaa kikkailua. Minun tapauksessa viljat ja maitotuotteet. Eli kannattaakin keksiä yksinkertaisia suuntaviivoja mitä lähtee noudattamaan. Itsellä näitä suuntaviivoja on mm:

-Syö lihaa, kasviksia, marjoja ja hedelmiä älä prosessoituja tuotteita.
-Vältä viljoja ja maitotuotteita.
-Kyykkää, nosta, työnnä ja vedä.
-Pelaa ja ''leiki''. Tämä koskee lähinnä liikuntaa mutta mielestäni ihan kaikkea tekemistäkin. Eli ole oikeasti innoissasi asioista mitä teet.
-Käytä kehoasi liikkumiseen aina kuin voit, älä konetta. Pyörällä liikkuminen on keholla liikkumista :)
-Opi uutta. Eli lue ja tee.
-Älä käytä alkoholia liikaa eli säännöllisesti pitääksesi ''hauskaa'' tai ''rentoutuaksesi''.

Lähti lapasesta :D Kommentteja? kysymyksiä? kiitos ja anteeks.

Piis, 
Samwais

Uusi seikkailu ja ''tahdonvoimasta''

Samperi, pahoittelut lähes päivittäiseen tykitykseen tottuneelle fani(jouko)lle. Mulla alkoi uusi työnkuva Hyvinkäällä (joka on tavallaan syvältä :D mutta otan tän parin kuukauden seikkailuna ja mahdollisuutena, enkä murehdi jatkoa tämän jälkeen) ja oon joutunut tekemään ihan töitäkin :D  Joten ei ole ollut aikaa kirjoittaa. (Tämä on yllättävän aikaa vievää, varsinkin jos joku taso pitää säilyttää :D ) Ja oon ollu aika koomassa sopeutumisen ja kostean pikkujouluviikonlopun takia. Hauskaa oli kyllä, keho ei vaan tykkää tällä hetkellä :D

Kehon tykkäämisestäkin johtuen, testimielessä, lopetan rilluttelun kokonaan joksikin aikaa ja lopetan edes sen yhden siiderin ottamisen ja ''herkkujen'' syömisen myös. Rilluttelun lopettaminen tarkoittaa minun tapauksessani lähinnä sitä että menen viikonloppuisinkin nukkumaan ihan viimeistään 22:00. En viime aikoina ole muutenkaan ihan hirveästi ravintopuolella porsastellut, varsinkin jos vertaa vaikka parin vuoden takaiseen. Mahdollisesti teen muutaman testin ruokavalionkin kanssa. Virikkeitä testeihin olen saanut mm. aiemmin tutkimastani aivokirjasta :) Ja itseasiassa Safkatutkassa oli juttu Food detectivestä jota olen miettinyt aikaisemminkin. Toivottavasti saan tilattua lähiaikoina.

Otsikossa lukee sen takia tahdonvoima että tämä Hyvinkäälle päivittäin matkustaminen on aika rasittavaa. Ja kun kaikkea rasitusta ja stressiä puskee joka puolelta lisää niiden käsitteleminen vaatii tahdonvoimaa jota minä ja muutamat muutkin uskovat olevan vain tietty määrä. Ja kun sitä on vain tietty määrä ns. fiksujen valintojen tekeminen on jossain vaiheessa pirun vaikeaa tai jopa ''mahdotonta''. Tarkoitan näillä fiksuilla valinnoilla lähinnä ravinto, lepo- ja liikunta-asioita. Mahdotonta lainauksissa koska vain sinä olet itse vastuussa omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä ja valinnoista, mun mielestä melkein mikään ei ole mahdotonta aika vaikeata kyllä. 

Itse huomaan tähän ''tahdonvoimaan'' liittyviä juttuja esim. siinä että kun tuijotan koko päivän tietokoneen ruutua (eli teen töitä) ja ajan autolla Hyvinkäälle, niin kotona ei hirveästi olisi haluja enää kokata tai vaikka käydä salilla. En ole mikään masterzefe tuoreenakaan mutta väsyneenä tyydyn yleensä riisi jauhelihalinjalle, mikä on ihan ok mun mielestä :) Kunhan nyt ei jätski/karkkilinjalle lähde ja syö lihaa ja kasviksia ni se riittää mulle. :D Eli johtopäätöksenä lähinnä se että kannattaa kokkailla isompi setti silloin kun jaksaa ja kerkeää :D

Mitä urheiluun tulee tähän testiin kuuluu osana myös se että en urheile liikaa ja maksimi viikkoreenimääräksi olen itseni kanssa sopinut 4. Eli maksimissaan 2 lätkää ja 2 punttia. Puntista en tingi lätkästä voin tinkiä jos siltä tuntuu. Katotaan pitääkö päätös koska lätkä on kivaa ja olen vielä tällä kaudella voittamaton eli liekeissä :D Mutta oon tehnyt päätöksen että jos liikkumisen ajatus tuntuu vaikealta, venyttelen ja rullailen mieluummin himassa. Ja mun mielestä se on ihan fiksua koska nykymaailma on täynnä stressoreita. Eihän nää nyt maata mullistavia juttuja ole ja moni muukin fiksumpi on näistä kirjoittanut paremmin. Mutta moni painaa nykyään kaasua kuin pitäisi painaa jarrua ja mun mielestä kaikkien tulisi miettiä kumpi on tärkeämpää. Terveys ja onni ja tekemisen hauskuus vai duuni, ''rahan tekeminen'' ja ''elämäksi'' monen mieltämä kiire.

Jotain muutakin tähän, niinkuin kaikkiin muihinkin kirjoituksiini, piti tulla mutta tää oli lähinnä tämmöinen nopeaväliulostus luovien mehujen liikuttamiseksi. Asioihin voi aina palata kun siltä tuntuu.

Piis,
Sampsu

Miksi tämä maailma on viturallaan osa1

Piru nyt ei oo oikein inspiraatio iskenyt. Mutta tämäntyyppistä kirjoitusta olen aiemminkin miettinyt. Tää tuntuu vaan tällä hetkellä paskalta, siis mun kirjoitus, varsinkin väsyneenä :D Pakko silti kirjottaa jotain :D

1.
Tämänhetkinen inspiraatio lähti ehkä Chiven rändom galleriasta ja kuvasarjasta missä ihmeteltiin kohua Rosetta operaation kaverista jolla oli animetyylinen paita vähäpukeisilla naisilla ja annettiin arvostusta itse työlle mitä mies oli tehnyt. Vanha juttuhan tämä on mutta jengi veti siis herneen nenään kun kaveri näyttää harrastuksensa pukeutumalla. Siis mit vit. Ei kaverin paidassa lukenut että vihaan naisia tai vastaavaa eikä Rosetta projekti lähtenyt matkaan sen takia että kyseinen tiedemies voisi ''esineellistää'' naisia. Maailmassa missä klikatuimmat uutiset liittyvät yleensä siihen mitä jonkun turhan, rikkaan ämmän päällä on ollut tai mitä mekon alta on vilkkunut, olisi vähän fiksumpaa kritisoitavaa kun jonkun tiedemiehen harratuksiin liittyvä pukeutuminen.

2.
Sotateollisuus/joukot. Eli onko tosiaan tarpeellista ostaa muutaman miljardin hävittäjiä ja tankkeja koko ajan lisää? Ei kai tässä sen kummempia selityksiä tarvii :D Jo muutamalla miljardilla voisi ruokkia aika paljon ihmisiä sekä kehittää jotain oikeasti ihmiskunnalle, luonnolle ja hyvinvoinnille tarpeellista. Jotkut perustelee sotaväline panostuksiaan turvallisuudella. Höpöhöpö kyllä sitä maata pystyy puolustamaan entisellä ja vähemmällä kalustolla. KLIK, Jenkkien ja Venäläisten sotakalustoa. Kyseinen vertailu kertoo että jenkit käyttää vuodessa ''puolustusmenoihin'' yli 600 miljardia ja Venäläiset ''vain'' 76 miljardia. Luulisi tuosta riittävän roposia myös muuhun. Ja miksi pitää lähettää joukkoja tuhoamaan? Lähettäisi joukot jakamaan ruokaa, vettä ja rakentamaan jotain hyödyllistä. Tai kehittämään jotain vaihtoehtoa tuossa linkissäkin mainitulle öljynkulutukselle. Ja tuossa vertailussa on pelkästään siis kahden valtion menot.

Olisi kiva tietää paljon koko maapallolla menee ''puolustusmenoihin''. Wikipedian mukaan tuo summa olisi 1747 miljardia. Suomi on muuten 2012 listauksessa sijalla 47, 3,6 miljardin menoilla. World food programin mutaman vuoden vanhassa mainoksessa KLIK, listattiin Wall streetin ja EU:n elvytyspaketit ja Irakin sodan kustannukset. Kustannukset olivat silloin 1500 miljardia. Mainoksen lopuksi kerrottiin että jokaisen, maailman nälkää näkevän koululaisen ruokkiminen maksaisi 3 miljardia vuodessa.

3.
Maailman asioiden oirelähtöinen hoitaminen. Tämä koskee ihan terveydenhuoltoa kuin ihan jokapäiväistä elämääkin. Ehkä tässä lähinnä tuota terveydenhuoltoa mutta tämän ongelman näkee pätevän myös vaikkapa valtionomistuksiin mistä kirjoitan alempana :). Aikoinaan mm. allergia- ja koepalatutkimuksissa minusta ei löytynyt mitään ''outoa'', joten olen itsekin saanut ota pilleri tai ravintolisätyylistä hoitoa mikä ei ylläripylläri auttanut. Ja vuosia jatkuneet vaivat ovat nykyään suurimmaksi osaksi pään sisällä (ei todellakaan kiva juttu sekään) tai ainakin luulen niin ja uskon pääseväni niistä joskus lopullisesti eroon.

Mutta minkä takia asioiden pitää antaa edetä siihen että jopa mieli  ja täten myös koko keho, rupeaa kärsimään? Esim aiemmin kirjoitin aivojen toiminnasta ja eräästä kirjasta, lue tämä ja kyseinen kirja, nyt. Kirjassa puhutaan myös siitä että asioita ei yleensä hoideta ennenkuin sinulla voidaan diagnosoida jotain, kuten Alzheimer. Vaikka selkeästi keho ja aivot eivät ole toimineet normaalisti vuosikausiin. Mun mielestä aika käsittämätöntä. Ja tämä pätee mun mielestä aika moneen asiaan kuten talouteen, työttömyyteen ym. pikkukivaan. Miksi asioiden annetaan mennä päin helvettiä ennenkuin ne todetaan ja yritetään paikata laastarilla? Ja lääkkeeksi ongelmiin annetaan tosiaan ihan niitä lääkkeitä eikä esim. ruokavalion tai elämäntavan muutoksia tai valtion tapauksessa otetaan lainaa. No onneksi sitä on fiksumpi nykyään kuin vuosia sitten ja osaa vähän auttaa itseään, lapset eivät ikävä kyllä ole tietoisia vanhempiensa huonoista valinnoista. Ja on noita fiksujakin lääkäreitä olemassa, niitä on vaan vaikea löytää.

Ja toinen ongelma on se että lääkäreiden tulisi koko ajan kehittää osaamistaan ja tietojaan eikä luottaa jäykästi kouluissa opetettuun ja jossain määrin vanhentuneeseenkin ''perinteiseen'' tietoon. Tiede ja ymmärrys ihmiskehosta kehittyy koko ajan ja ihmisten terveydestä huolehtivien, ammattilaisiksi miellettyjen ja luotettujen ihmisten pitää kehittyä ja oppia. Uuden oppimista vaaditaan jokapäiväisessä elämässä ja työssä kaikilla muillakin aloilla niin miksei terveydenhoidon ammattilaisiltakin. Jos joku sanoo sinulle että kaikki on ok vaikka selkeästi tunnet että ei ole niin vaadi toinen mielipide tai ota asioista selvää itse ja sen jälkeen vaadi uusi mielipide. Onneksi meillä länkkäreillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan terveyteen omilla valinnoillamme.

Samperi oon niin vihainen tästä terveydenhuoltoasiasta erityisesti. En oikein tiedä mitä kaikkea tästä sanoisi etten ulosta ihan pelkkää vihaa :D Mutta vaikea se on olla olematta vihainen kun on melkein 10 vuotta elänyt enemmän ja välillä vähemmän sumussa ja huonosti voiden.

4.
Keskustan Juha Sipilä oli viikonloppuna kuullun radiouutisen mukaan sanonut viime viikolla että Keskusta on valmis jopa agressiiviseen strategiaan valtion omistusten suhteen. Tämä jotta voitaisiin laajentua ja luotua kasvua ja uusia työpaikkoja. Tämä kuulostaa ihan hyvältä mutta olisi kiva tietää mitä tämä tosiasiassa tarkoittaa. Viime vuosina on välillä uutisoitu valtion omistuksien myynnistä. Ja todennäköisesti niitä on perusteltu sillä että valtio tarvitsee rahnaa. Mua ihmetyttää että mikä logiikka siinä on että myydään? Omaisuuden myyminen on mun mielestä todella lyhytaikaista ajattelua. Varsinkin jos hommaan ei olla kunnolla panostettu. Panostaminen voi lyhyellä aikavälillä tarkasteltaessa näyttää tappiolliselta mutta luulen että oikeisiin asioihin panostaminen tuottaa varmasti tulevaisuudessa. Ei suomi tule pärjäämään tulevaisuudessa sillä kuuluisalla sisulla ja ehkä joskus 90-luvulla toimineilla jutuilla. Suomessa on jo esim. ns. cleantech osaamista ja ympäristöön ja sen hyvinvointiin liittyvät asiat ovat varmasti tulevaisuudessa kova juttu.

Myymällä kaiken valtio menettää ne pienetkin tulot mitä omistukset ovat ehkä tuoneet ja todennäköisesti moni menettää samalla työpaikkansa, eikä maksa täten enää verojakaan niin paljon. Myyminen voi näyttää hyvältä tänä vuonna mutta mitä sitten ensi vuonna tai 10 vuoden päästä kun tuloja ei enää tule mistään kun ei omisteta mitään? Jes, otetaan lainaa lisää ja taas lisää. Joku asioita omasta mielestään paremmin ymmärtävä voisi varmaan teilata nämä ajatukset mutta terveellä järjellä tätä taas pohdin. Kun kaikki myydään tai halutaan yksityistää niin kannattaa pitää mielessä että ei massia tavoittelevaa yritystä kiinnosta ihmisten, ympäristön ja valtion hyvinvointi.

Tämmöstä tänään en jaksa enempää :). lisää tulee varmaan joskus kun inspiraatio iskee. Ja käykää äänestämässä kun ajankohtaista, saakeli :D

Kirja-arvostelutarkastelu, Why isn't my brain working? ja aivojen toiminnasta

Pahoittelen jos teksti sisältää huonoja käännöksiä vaikeista lääketieteellisistä sanoista :) Disclaimer: Tämä teksti tarjoaa vain pintaraapaisun kyseiseen kirjaan ja sen tarjoamaan informaatioon. Saattaa sisältää virheitä kyseisen informaation tulkinnassa. Vaikken olekaan lukenut kirjaa vielä kokonaisuudessaan, herätti se jo nyt paljon ajatuksia ja pointteja jotka halusin jakaa ja saada ne pois mielestäni. Tästäkin aiheesta voi varmasti kirjoitella enemmän.

EDIT: 2.4.2015 Minun lääkärini ei ollut vaikuttunut kirjoittajan asiantuntevuudesta mutta hyviä ideoita/suuntaviivoja omaan terveyteen kirja tarjoaa enivei. Mun mielestä :)

Olen ikävä kyllä pitkään, melkein vuoden, lykännyt tämän kirjan lukemista, koska kuvittelin sen olevan pelottavan tieteellinen ja täynnä lääketieteellistä sanastoa mitä on suomeksikin vaikea ymmärtää. Ja onhan se mutta silti tämä on helppoa luettavaa, varsinkin kun oma terveys kiinnostaa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirjan nimi on siis Why isn't my brain working ja sen on kirjoittanut Datis Kharrazian niminen lääkäri/tohtori/tutkija.

Mielestäni Tohtori Kharrazianin tutkimukset ovat uraauurtavia, vaikken olekaan lääkäri uskallan sanoa näin :) ja ainakin jokaisen itseään ja ammattiaan kunnioittavan lääkärin pitäisi opiskella näitä asioita. Miksei myös sinun. Minä itse en kehtaisi kutsua itseäni lääkäriksi jos en yrittäisi ratkaista ongelmaa vaan määräisin pelkkiä lääkkeitä enkä opi koko ajan uutta ja paranna täten omaa osaamista. Nykyterveydenhoito on, ikävä kyllä suurimmaksi osaksi, ota lääkkeitä ja lepää, tyylistä. Minullakin on kokemusta siitä. Kirjassa mainitaan että 50 myydyintä lääkettä Yhdysvalloissa on psyyke tai unilääkkeitä. Lääkkeet eivät mielestäni korjaa mitään ongelmia. Totta kai tietyissä tapauksissa lääkkeillä on paikkansa, kuten kirjoittajakin huomauttaa lopuksi.

Eli kuten kirjan nimikin kertoo, kirjassa puhutaan aivojen toiminnasta ja huonon aivotoiminnan vaikutuksista ihan yleiseen terveyteen. Tutkimuksen tukena on kirjaimellisesti sadat tutkimukset jotka löytyvät viiteinä kirjasta sekä monet myös muiden lääkäreiden kuin Kharrazianin, hoidettujen potilaiden kertomukset.

Koska koko kirjaa en tähän voi lainata :) alla muutama todella tärkeä asia aivojen ja sitä kautta kehon oikeanlaisesta toiminnasta:

• Minulle yksi tärkein pointti kirjan alkupuolelta on se että mm. asioiden unohtaminen, uuden oppimisen vaikeus ja ilon katoaminen vaikka parisuhteesta ja asioista joita tekee ei ole normaalia vanhenemiseen kuuluvaa oiretta. Monet luulevat että se on normaalia, ei se ole, se johtuu aivojen toiminnan heikentymisestä. Sumussa eläminen 29 vuotiaana ei voi olla normaalia.
• Veri-aivo akseli ja vatsa-aivo akseli ei monilla toimi kunnolla. Esim. aivoihin pääsee veren mukana partikkeleita mitä sinne ei pitäisi terveen ''suodattimen'' läpi päästä.Tai aivot eivät saa tarpeeksi ravinteita esim. puutteellisen ravinnon vuoksi.
• ''Vuotava vatsa'' aiheuttaa monenlaista vaivaa ja tulehdustiloja, myös aivoissa ja sitä myötä kipuja ja kaikenlaisia vaivoja ympäri kehoa. Syy vuotavalle vatsalle on helppo löytää nykyajan viljoilla, sokereilla ja lisäaineilla kyllästetystä ja pitkälle prosessoidusta ravinnosta.
• Vaikkei omaakaan gluteeniyliherkkyyttä tai vastaavaa, eikä koe viljoista aiheutuvan esim. ruuansulatusongelmia, viljat vaikuttavat silti moneen asiaan ja myös mm. aivojen ja hermoston toimintaan. Itsekin elän ilman viljoja jo viidettä vuotta. En halua edes kuvitella missä kunnossa olisin jos olisin jatkanut samalla ruisleipä-mysli linjalla.
• Verensokerin heittely, liian korkeilla ja myös matalilla tasoilla, vaikuttaa hyvin moneen asiaan aivojen toiminnassa. Monet asiantuntijat nimittävät Alzheimeria tyypin 3 diabetekseksi koska verensokerin heittelyn ja ravinnonlaadun merkitys aivojen rappeutumisessa on todella suuri.
• Hormonitoiminta ei toimi kunnolla esim. stressitekijöiden takia. Nykyään todella yleisiä stressitekijöitä on mm. liian vähäinen lepo, liian kova työn tekeminen, liian kova reeni, huono ravinto tai vaikka riitely kumppanin kanssa.
• Huono verenkierto aivoihin vaikuttaa aivojen happen ja ravinteiden saantiin mikä vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Verenkiertoon vaikuttaa mm. liian alhainen tai korkea verenpaine.
• Monet ''henkiset'' ongelmat kuten masennus, unettomuus, väsymys, energianpuute ja muistihäiriöt, vain muutaman mainitakseni, johtuvat todella usein yllämainituista ongelmista eikä lääkkeet korjaa ongelmaa, päinvastoin.
• Kolme yleisintä aivojen rappeutumisesta ja toiminnasta johtuvaa vaivaa ovat väsymys, masennus ja ongelmat ruoansulatussysteemissä.
• Vaikka esim. perusverenkuvat ja vaikka hormonitestit ynnä muut testit näyttävät ''normaaleilta'', ei ongelmana välttämättä ole se että olet vain ''masentunut'' ja sinussa ei ole lääketieteen perusteella mitään ongelmia. Kirjassa mainitaan esim. siitä kuinka puuttellista nykyinen keliakiatestaus vielä on, eli vaikka perustesti näyttää negatiivista ei se tarkoita vielä mitään.

Siinä siis vain muutama tärkeämpi pointti mitä itselle jäänyt mieleen.

Vaikka nämä asiat voivat olla monimutkaisia on niiden korjaaminen lopulta aika simppeliä. Eli hyvät elämäntavat ja ravinto korjaa paljon. Mitkään lisäravinteet eivät korvaa huonoja elämän- ja ruokailutapoja. ''Käytännön'' vinkkejä hyviin tapoihin voisin mainita muutaman. Näitä vinkkejä on mm. viljaton, maidoton ruoka (ja tulehdusta aiheuttavan ruoan vältteleminen), Proteiinia ja kasvikunnan tuotteita joka aterialla, säännölliset ruokailut ilman sokeri/hiilaripommeja, koskee myös välipaloja, kiireen poistaminen, sirkadiaanisen rytmin mukaan eläminen eli säännölliset/luonnolliset nukkumaanmenot ja heräämiset, koskee myös viikonloppuja, sopiva treenimäärä, uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen ja tietty rakkauden jakaminen ja saaminen :) Bonuksena tietyt kehon ja aivojen toimintaa tukevat lisäravinteet.

En voi väittää että nämä ovat totuuksia koska myönnän etten tiedä mitään ja joku voisi sanoa ettei minulla ole valtuuksia puhua terveydestä koska en ole ammattilainen. Mutta omat, ja väitän että aika monen muunkin kokemukset paremmasta olosta ja ihan lääketieteenkin keinoilla todettu monien parantunut ''yleisterveys'' kertoo että asioita tehdään näillä keinoilla oikein. Jos et ole kokeillut mitään yllä mainittua oikeasti, niin ei kannata väittää että minä olen väärässä.

Esimerkkikeissit:

Ja vielä muutama potilaskertomus esimerkiksi, vapaasti käännettynä ja lyhennettynä tietty :) :

• Colin, 28, tuli Lääkäri Thomas Culletonin vastaanotolle 9 kk 6 metrin putouksen jälkeen. Hänen kallonsa ei murtunut mutta hän sai vakavan aivovamman kun hänen aivojensa vasen puoli sai osumaa. Toipuessaan sairaalassa hän sai infarktin oikealle puolelle jonka seurauksena hänen kehonsa vasen puoli halvaantui. Vastaanotolle tullessaan hänen askelluksensa oli epävarmaa ja hänen vasemman puolen raajojen hallinta oli huonoa. Piilossa Colinilta oli vuotava-vatsa. Aivovammat aiheuttaa yleensä suoliston ongelmia ja sen seurauksena autoimmuunia ja ruoka-aine herkkyyksiä. Lääkäri antoi Colinille aivojen ja vatsan tulehdustilaa parantavia ravinteita ja ruokaohjeita sekä erilaisia hermostoa ja aivoja stimuloivia harjoitteita. Muutaman kuukauden jälkeen Colinin raajojen hallinta oli parantunut huomattavasti ja hän pystyi harrastamaan mm. uintia, jiujitsua ja pyöräilyä. Hänen kaksoisnäkönsä oli parantunut ja hän edistyy edelleen.
• Peggy, 12, oli pienikokoinen ikäisekseen ja on aina kärsinyt terveysongelmista kuten migreenistä, oksentelusta, vatsahaavoista, nivelkivusta ja suoliston omituisuuksista. Ei ihme että Peggy ei pärjännyt koulussakaan. Peggyn äiti kokeili muutamia keinoja joista luki Kharrazianin kilpirauhaskirjasta ja Peggy voi paremmin jonka johdosta Peggy lensi Kharrazianin vastaanotolle. Peggyn äidiltä löytyi Hashimoton hypothyroidi/tauti (suomennos ok? :D) ja hän muutti ruokavaliotaan gluteenittomaksi ja alkoi heti voida paremmin myös itse. Tutkittaessa Peggyllä todettiin olevan ylirefleksit, todella matala kipukynnys ja ärtymystä korkeisiin ääniin ja kirkkaisiin valoihin. Nämä ongelmat viittasivat enemmän metaboliseen ja kemikaalisen epätasapainoon kuin neurologiseen ongelmaan. Aiemmin oli tehty puutteellinen keliakia tutkimus eikä sitä voinut lukea pois laskuista. Uuden tutkimuksen perusteella Peggyllä todettiin vakavia reaktioita gluteeniin. Tämä ei ollut perinteisen keliakian muodossa vaan hänen testeistään löytyi kohonneita ''antibody'' arvoja transglutaminaasi-6 kohdalla joka vaikuttaa hermostoon. Perinteisen keliakian transglutaminaasi-2 vaikuttaa suolistoon/ruoansulatukseen. Lisäksi löytyi viitteitä maidon ja seesamin aiheuttamasta immuuni reaktiosta. Peggy laitettiin gluteenittomalle, maidottomalle ja seesamittomalle ruokavaliolle ja hänen elämänsä muuttui välittömästi. Hän alkoi kasvaa, pärjätä koulussa erinomaisesti ja kaikki vaivat katosivat. Peggyn äiti oli todella surullinen siitä että vuosien mittaan yksikään aiemmin hanta hoitanut lääkäri ei ollut tutkinut ongelmia perusteellisesti ja tarjonnut täten toimivaa hoitoa. Datis sanoi hänelle että on parempi että ongelma löytyi 12 vuoden iässä kuin 30 vuoden jälkeen niinkuin hänen äitinsä Hashimoton taudin kanssa oli käynyt.

Siinä vain kaksi esimerkkiä miten monimuotoisia ongelmia aivojen ja ruoansulatuksen toiminnan ongelmat voivat vaikuttaa ja kuinka loppupeleissä pienillä korjauksilla elämänlaatu paranee huomattavasti. Näitä voin varmaan lisäilläkin jossain vaiheessa jos jaksan :D.

Aivojen rakenteesta ja toimintahäiriöistä

Kuvan copyraitti Samwais :D

 

Tässä vielä hieman pohdiskeltavaa omien aivojen toiminnasta. Jos huomaat itselläsi tai läheisilläsi alla mainittuja oireita/tuntemuksia on hyvin mahdollista että tämä kyseinen aivolohko ei silloin toimi täysin optimaalisella tasolla.





Otsalohkon toimintahäiriön oireita:

• lihasten ''hitaus''
• Masennus
• Mielen raskaus tai laiskuus
• Huono ärsykkeen hallinta/ärtyisyys
• Huono sosiaalinen käyttäytyminen ja sen arviointi
• Huono käsiala
• Huonot kognitiiviset toiminnot kuten matematiikan laskeminen tai suunnitelmien tekeminen
• Huono kognitiivinen oppiminen/omaksuminen kuten matematiikka, uudet kielet tai ''filosofia''
• Huono lihaksilla tapahtuva oppiminen kuten tanssi ja urheilu

Ohimolohkon toimintahäiriön oireita:

• Huono muisti
• Kuulovaikeudet jos taustamelua
• Tiinnituskohtaukset/jaksot
• Epänormaalit väsymys/uupumusjaksot päivän mittaan
• Unettomuus jaksot

Päälakilohkon toimintahäiriön oireita:

• Epätasapainon tunne pimeässä tai paksuilla kengänpohjilla/koroilla
• Ongelmia havaita missä keho on suhteessa ympäristöön
• Vaikeudet tunnistaa esineitä koskettamalla
• Vaikea tuntea missä raajat ovat ja altis kaatumisille ja ''venähdyksille''

Pikkuaivojen toiminta häiriön oireita:

• Huimaus tai pyörryksissä olemisen tuntemuksia
• Pahoinvointia liikkuvasta ''palautteesta'' kuten autopahoinvointi
• Huono tasapaino
• Hienovarainen tärinä liikeradan lopuksi

Takaraivolohkon toimintahäiriön oireita:

• Vaikeudet visuaalisen informaation käsittelyssä kuten muotojen, värien ja liikkeen tunnistaminen
• Visuaaliset hallusinaatiot
•  Visuaaliset kellujat/''floaterit''. Varmaan erilaiset valopisteet ''häiriöt'' näköpiirissä.
• Kuvan/kohteen pysyvyys tai uudelleen tuleminen näkökenttään kun se on jo poistettu näkökentästä

Lopuksi

Kirjan loppukappaleessa Tohtori Kharrazian puhuu mm. siitä miten tämä kirja ei kerro siitä miten voit korjata aivosi tai pitkäaikaiset terveysongelmasi. Ja mainitsee myös sen että jos lääkärisi/terveyttäsi hoitava henkilö vannoo korjaavasi/parantavasi sinut, ole varovainen. Mun mielestä tämä on hyvin sanottu koska koskaan ei voi olla varma ongelmien todellisista syistä, varsinkaan ilman perusteellista tutkimista. Lääketiede kehittyy koko ajan ja kroonisista sairauksista on opittu paljon mm. hänen edellisen kilpirauhasongelmista kertovan kirjan ilmestymisen jälkeen. Kirja on tutkimus siitä mitä syitä ongelmien takana voi olla ja tietysti keinoista asioiden korjaamiseksi. Hän mainitsee myös sen että monet tärkeät asiat jäivät huomiotta ja lisätutkimusta tarvitaan edelleen ja koko ajan. Ja vaikka kirja sisältää monta menestystarinaa, on potilaita joita ei ole pystytty auttamaan tarpeeksi ja on edelleen paljon opittavaa.

Nyky-yhteiskunta ja terveydenhoito/lääketiede ei ole täysin tietoinen räjähdysmäisesti yleistyneiden henkisten ja ruoansulatusongelmien todellisista syistä. Vaikka nykylääketieteen keinoilla ei voi antaa sinulle diagnoosia se ei tarkoita että kaikki on ok. Ja Datis toivookin että sinä olet terveydenhoidon vallankumouksen kärjessä eli olet tietoisempi omasta terveydestäsi ja vaadit lääkäriltäsi enemmän ja autat heitä kehittymään ja täten auttamaan sinuakin paremmin.

Lääkäriä ja tutkijaa joka sanoo ettei tiedä tai ymmärrä kaikkea kannattaa minun mielestäni kuunnella.