Olen itse elämässäni vähän oudossa tilanteessa ja ristiriitaisten tunteiden tykityksessä. Kaikki on periaatteessa tosi hyvin mutta jotain puuttuu, monesta olen viime vuosina joutunut luopumaan/karsimaan mutta paljon olen myös oppinut. Tiettyjen asioiden puuttumisesta voin syyttää vain itseäni mutta olen oppinut elämään sen kanssa :D
Jotkut ovat monesti sanoneet että kaikki on mahdollista jos vain tekee hommia asian eteen. Olen hieman eri mieltä. Ehkä hyvällä tavalla. Toisten mielestä ehkä pahalla tavalla. Koska kaikki ei ole minun mielestä mahdollista tai on vähintään äärimmäisen epätodennäköistä. Jotkut voisi sanoa että äärimmäisen epätodennäköinen on mahdollista. Saakelin vaikeeta vaan :D Ehkä.
Mun mielestä epätodennäköisen jahtaaminen aka mahdottoman jahtaaminen on tietyn pisteen jälkeen turhaa ja kuluttavaa. Jos et ole itsellesi rehellinen ja pohdi realistisesti onko sinulla mahdollisuuksia saavuttaa näitä tavoitteita, muuttuu unelman tavoittelu helposti painajaiseksi. En sano etteikö kova työnteko kannattaisi mutta tiettyihin asioihin, töihin, urheilulajeihin ym. ei vaan kaikilla ole edellytyksiä eikä rakkautta voi pakottaa. Pakottamalla syntyy pelkkää paskaa ja seinää päin yhä uudestaan juoksemalla ei pääse mihinkään.
Tietyistä asioista luopuminen ja/tai sydämen särkyminen sattuu ja satuttavasta ja tärkeästä asiasta on todella vaikea päästää irti. Mutta se kertoo myös siitä että ollaan asian ytimessä. Eli ollaan tekemisissä asioiden kanssa mitkä tekee oikeasti onnelliseksi (tai jos sulla on joku toinen motiivi mene itseesi ja lopeta :D). Jos onnellisuuden jahtaaminen aiheuttaa liikaa vaivaa ja mielipahaa ja pahimmassa tapauksessa terveyden menettämisen, jossain mennään pieleen, eli et ole rehellinen edellytyksistäsi tai tavoitteesi ei oikeasti johda onnellisuuteen.
Mitä sitten tehdä kun edellämainittua tapahtuu ja pitäisi päästää irti? No helppoahan se ei ole ja aiheuttaa kipua, siitä ei pääse millään ylitse. Tunteilleen ei voi mitään ja kaikki on paskaa tai ristiriidassa. Tai sit ei. Me ei olla meidän menneisyys tai tulevaisuus. Menneisyydestä ja kokemuksista voi ja tulee oppia. Meitä ei määritä meidät maahan lyönyt asia vaan minkälaisena nousemme ylös ja miten ammennamme vastoinkäymisistä voimaa ja uutta virtaa asioihin jotka ovat meille tärkeitä ja mihin voimme jopa vaikuttaa. Ja se miten opimme kokemuksista, niin hyvässä kuin pahassakin. Mennyt kipu ja pettymys muistuttaa meitä siitä että sydän voi parantua.
Lopuksi, tarvitaanko me ihan hirveästi epämääräisiä tavoitteita ja onnellisuuden määritelmiä ollaksemme onnellisia ja tyytyväisiä? Me ollaan pohjimmiltaan kuitenkin aika yksinkertaisia elukoita joiden tavoitteena on syödä, lisääntyä (tai lusikoida jonkun kivan misun kanssa) ja chillaa. Ei meillä ole tarvetta ylikelata ja monimutkaistaa elämää joka on loppupelissä aika yksinkertaista meille länkkäreille.
T,
Samwais
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitys. Näytä kaikki tekstit
tiistai 29. toukokuuta 2018
torstai 12. huhtikuuta 2018
Nostovyön käytöstä
Hommasin itselleni vihdoin uuden ja paremman nostovyön tulevia maksimikoitoksia varten ja ajattelin vähän kirjoitella vyön käytöstä. Meidänkin salilla näkee treenaajia jotka treenaa vyön kanssa vaikka tehtävät liikkeet ja käytettävät painot eivät sen käyttöä vaatisikaan. Ihmisillä on minun näkemyksen mukaan vähän väärä käsitys vyön tarkoituksesta.
Vyön tarkoitushan ei ole varsinaisesti tukea selkää vaan auttaa harjoittelijaa ylläpitämään painetta vatsan alueella. Eli paine ja tuki syntyy kehon oman ''nostovyön''/korsetin eli selkärankaa ja keskivartaloa tukevien lihasten avulla eli ''puskemalla ilmaa'' näitä lihaksia vastaan. Yksinkertaisesti sanottuna tämä tapahtuu vetämällä ilmaa sisään ja jännittämällä vatsalihaksia ja ''puskemalla'' laajentuvaa keskivartaloa omaa vyötäsi eli vatsalihaksia vasten. Eli nostovyö on ikäänkuin ylimääräinen lihas joka auttaa paineen ylläpitämisessä.
Milloin vyötä sitten kannattaa käyttää? Se vähän riippuu :D Mutta periaatteessa vyön käyttöä kannattaa välttää ennen tiettyä voimatasoa jotta opit käyttämään omaa sisäänrakennettua korsettiasi kunnolla. Sopiva voimataso on monien minua fiksumpienkin mielestä se että pystyisi tekemään maastavedon yli 2 kertaa oman kehonpainoisella kuormalla, ilman vyötä siis. Kyykyn voimataso olisi hyvä olla suunnilleen samaa luokkaa tai jonkin verran alle maastavedon (Nämä tietysti riippuvat myös ihmisen kehon mittasuhteista ym. mutta ei näihin mitään absoluuttisia vastauksia ole). Ja vyötä tulisi käyttää vain oikeasti raskailla kuormilla eli yli 80-90% 1 maksimista tehtävillä sarjoilla. Jos harjoittelija kokee tarvitsevansa vyötä alle näiden kuormien, ei harjoittelijalla ole mitään asiaa treenata niillä kuormilla eli prioriteettina olisi opetella käyttämään omaa kroppaa ennenkuin ruvetaan väkisin tekemään apukeinoilla jotain mihin ei pystytä hyvällä tekniikalla ilman apuja. Esimerkkinä minä itse, tämänhetkiset kyykky- ja maastavetoennätykseni ovat tehty ilman vyötä. Tiedä sitten olisiko ennätykseni kovemmat vyön käytöllä mutta en ole kokenut vielä tarvitsevani vyötä, varsinkaan sarjoja tehtäessä.
Pääpointtina kannattaa miettiä minkälainen tavoite sinulla on salitreenin suhteen. Jos tähtäät voimannostossa oikeasti hyviin tuloksiin ja treenaat oikeasti kovaa ja lähellä maksimia niin tottakai apuvälineiden käyttö on suositeltavaa ja jopa välttämätöntä huipulla. Mutta jos tavoitteenasi on voida paremmin tai liikkua ilosta, ei vyön käyttöön ole mitään tarvetta. Hyvä kehonhallinta riittää kyllä tukemaan selkääsi kun kuormat eivät ole lähellä maksimia. Ja meillä normaaleilla kuolevaisilla hyvä kehonhallinta on muutenkin avain terveeseen kehoon ja laadukkaaseen liikkeeseen eli kannattaa ottaa homma haltuun ilman apuvälineitä.
T,
Koutsi Keklumestari, (B. Butt.)
maanantai 26. maaliskuuta 2018
Kokeile tätä pikadieettiä ja treeniä ja hämmästy! Tuloksia välittömästi!
Alkuun pahoitteluni hieman harhaanjohtavasta klikkiotsikosta :D Tarjolla ei ole välittömiä tuloksia koska se ei vaan ole mahdollista.Tai tavallaan tarjolla on myös välittömiä tuloksia jos saat tästä järkeä omaan tekemiseesi, ne ei vain näy heti :) Oon kirjoittanut tästä aikaisemminkin mutta näistä asioista ei voi puhua liikaa.
Terveys ja hyvinvointi ei ole kuukauden tai parin pikakuuri vaan elämänpituinen matka. Itseään näännyttämällä ajautuu vain suurempiin ongelmiin. Isompien muutoksien kanssa painiessa tuloksien tekemisessä puhutaan kuukausista tai jopa vuosista. Keho ja mieli tarvitsee aikaa sopeutuakseen pieniin muutoksiin joista sitten edetään pikkuhiljaa isompiin muutoksiin.
Muutos on kyllä vaikeaa mutta siitä ei kannata tehdä monimutkaista tai liian rajoittavaa. Meillä on tietty määrä ''henkistä voimavaraa''/tahdonvoimaa joka pistää liikkeelle tai estää sortumisen roskaruokaan ja huonoihin tapoihin. Jos kaikki tekeminen perustuu kaiken kieltämiseen ja nounou asenteeseen, on tämä voimavara aika nopeasti käytetty ja homma lähtee nopeasti lapasesta. Eli treeni/fiksu tekeminen loppuu seinään tai oikea ruoka vaihtuu roskaruokaan/herkkuihin.
Tätä tahdonvoimaa voi myös treenata. Esim. seuraamalla jotain treeniohjelmaa tiedät aina mitä meinaat treenipäivinä tehdä eli sinulla on joku tavoite ja tiedät miten sinne päästään tai lisää vihannesten syöntiä aluksi lisäämällä päivän yhteen ateriaan vaikka porkkana tai tee kerralla isompi satsi ravinteikasta ruokaa.
Opettelemalla pikkuhiljaa edellä mainittuja hyviä tapoja niistä tulee osa rutiinia aka ne eivät kulutakaan niin paljon voimavarojasi ja salille raahautuminen ei aina tunnukaan niin vastenmieliseltä ajatukselta. Ja ajattelemalla terveyttä elämänpituisena matkana sen tahdonvoiman väistämätön pettäminen ja bögöön tai pitsaan ratkeaminen silloin tällöin ei tunnukaan niin isolta asialta. Yksi vähän huonompi ateria versus 20 hyvää ateriaa ei meinaa mitään. Ja jos mietit että et pysty tähän, tee tänään se minkä pystyt ja huomenna olet vahvempi ja matkalla kohti parasta itseäsi. Ja joku päivä huomaat että pystyt siihen mikä eilen tuntui mahdottomalta.
Opettelemalla pikkuhiljaa edellä mainittuja hyviä tapoja niistä tulee osa rutiinia aka ne eivät kulutakaan niin paljon voimavarojasi ja salille raahautuminen ei aina tunnukaan niin vastenmieliseltä ajatukselta. Ja ajattelemalla terveyttä elämänpituisena matkana sen tahdonvoiman väistämätön pettäminen ja bögöön tai pitsaan ratkeaminen silloin tällöin ei tunnukaan niin isolta asialta. Yksi vähän huonompi ateria versus 20 hyvää ateriaa ei meinaa mitään. Ja jos mietit että et pysty tähän, tee tänään se minkä pystyt ja huomenna olet vahvempi ja matkalla kohti parasta itseäsi. Ja joku päivä huomaat että pystyt siihen mikä eilen tuntui mahdottomalta.
Loppuun vielä otsikossa lupailtu ihmedieetti ja treeniohjelma :D
Syö oikeaa ja ravinteikasta ruokaa. Säännöllisesti ja tarpeeksi.
Nosta, vedä, työnnä ja kyykkää raskaita asioita. Säännöllisesti.
Liiku arjessa mahdollisimman paljon.
Lepää säännöllisesti ja tarpeeksi.
T,
Koutsi Keklumestari, B. Butt.
T,
Koutsi Keklumestari, B. Butt.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Lannistunut? PART Deux
Ei sitten mennyt kauan edellisestä avautumisesta kun mun elämä mullistui taas. En voi sanoa että en olisi odottanut kenkäämistä mutta ajankohta tuli täysin yllätyksenä koska koeaikaa oli jäljellä melkein kaksi kuukautta. Edelleenkään mulla ei ole kiire mihinkään mutta työnantajalla ilmeisesti oli. En voi myöskään sanoa ettenkö olisi miettinyt onko peruskuntosalikävijä minulle se sopivin asiakasryhmä. Niinkuin esimiehenikin pohti. Mutta edelleen ihmetyttää se että minun myyntini oli kiinni vain myyntikikoista eikä ammattitaidosta ja fiksusta treenistä. Jokaiselle startti asiakkaalleni sain varmasti opetettua jotain uutta mutta se ei vaan minun kohdallani riittänyt. Väitän edelleen että suurin osa kuntoilijoista eivät ymmärrä mikä olisi heille parhaaksi. Yritä siinä sitten vakuuttaa asiakas omista metodeista. No saanpa CV:hen uuden rivin...
Ylläolevasta voi varmaan päätellä että mua vituttaa (myös polvessa on jotain mystistä vialla mikä ei helpota paskaa oloa kyl yhtään) Nii, miltä susta tuntuisi jos pääset hetkeksi kiinni elämään, saat tilaisuuden tehdä päivittäin sitä mistä nautit ja pääset samalla auttamaan muitakin ja yhtäkkiä se otetaan sinulta pois, ennenkuin olet edes päässyt kunnolla alkuun ja todistamaan että sinulla on tahtoa ja voimia tehdä muutos ja tavoitella onnea? Ei varmaan hyvältä.
Onhan pleikkarin pelaaminen ja salilla käyminen kivaa mutta ei pelkästään sitä taas ihan hirveän pitkään jaksa masentumatta tai lannistumatta. Vaikea olla kyllä kompensoimatta tän hetken pahaa oloa tuottamalla lisää pahaa oloa tietyillä ruoka-aineilla ja nesteillä :D Ehkä tän viikonlopun rilluttelut saa riittää taas vähäksi aikaa ja paneudun vähän enemmän maveen kuin karkin syömiseen :) Oon testaillut Pavelin mave treeniä jossa mavetetaan 5-6 päivänä viikossa ja seuraavalla viikolla laitetaan vähän painoa lisää. Ihan kivalta on tuntunut ja kohta se 200:kin nousee helposti :)
Mut joo ei kai tässä taas auta kuin niellä katkeruus, miehistyä edelleen ja ottaa muutoksen ja elämän tarjoamat haasteet kasvattavina kokemuksina. Eiks vaan?
T.
Koutsi Keklumestari
Ylläolevasta voi varmaan päätellä että mua vituttaa (myös polvessa on jotain mystistä vialla mikä ei helpota paskaa oloa kyl yhtään) Nii, miltä susta tuntuisi jos pääset hetkeksi kiinni elämään, saat tilaisuuden tehdä päivittäin sitä mistä nautit ja pääset samalla auttamaan muitakin ja yhtäkkiä se otetaan sinulta pois, ennenkuin olet edes päässyt kunnolla alkuun ja todistamaan että sinulla on tahtoa ja voimia tehdä muutos ja tavoitella onnea? Ei varmaan hyvältä.
Onhan pleikkarin pelaaminen ja salilla käyminen kivaa mutta ei pelkästään sitä taas ihan hirveän pitkään jaksa masentumatta tai lannistumatta. Vaikea olla kyllä kompensoimatta tän hetken pahaa oloa tuottamalla lisää pahaa oloa tietyillä ruoka-aineilla ja nesteillä :D Ehkä tän viikonlopun rilluttelut saa riittää taas vähäksi aikaa ja paneudun vähän enemmän maveen kuin karkin syömiseen :) Oon testaillut Pavelin mave treeniä jossa mavetetaan 5-6 päivänä viikossa ja seuraavalla viikolla laitetaan vähän painoa lisää. Ihan kivalta on tuntunut ja kohta se 200:kin nousee helposti :)
Mut joo ei kai tässä taas auta kuin niellä katkeruus, miehistyä edelleen ja ottaa muutoksen ja elämän tarjoamat haasteet kasvattavina kokemuksina. Eiks vaan?
T.
Koutsi Keklumestari
torstai 3. maaliskuuta 2016
Lannistunut?
Oli aikaa ja inspistä kirjoitella myös toinen teksti :) Julkaistaan vain Aivan Samun blogissa vaikka kirjoitusta ei välttämättä pitäisi julkaista ollenkaan koska se sisältää turhautunutta avautumista minun uudesta elämästäni/työstä ja sen vaikeuksista/omasta ''myynti''kyvyttömyydestäni ja työhön liittyvistä jutuista :) Mutta uskon että jos joku asia askarruttaa se pitää purkaa jollain tavalla vaikka internetin ihmeelliseen maailmaan postailu ei välttämättä se paras paikka olekaan :)
Eli kuten rakkaat lukijani, ystäväni ym. saattavat tietää että aloitin oikeasti uuden elämän kun vaihdoin alaa ja ryhdyin personal traineriksi eräälle isolle pohjoismaiselle saliketjulle. Firma ja minun kotisalini jääköön teidän arvuuteltavaksi :)
Alkulausekkeesta voinette päätellä että homma ei ole lähtenyt ihan putkeen ja suoraan sanottuna hävettää kun kolmekymppisenä korkeakoulutettuna ja työssäkäyvänä pitää ''asioida'' virastoissa että saa vuokran maksettua. Edellinen on myös kritiikki nykyisen työnantajani palkkamalliin (toivottavasti en saa kenkää mutta mun mielestä ei todellakaan hyvä ja kannustava) sekä erääseen muuhun sopimuksen pykälään mistä en vissiin voi kertoa. Toki ymmärrän salin ylläpitämisen haasteet mutta silti olen tätä mieltä.
Vaikka omien ihmissuhde- ja ''myynti''taitojen heikkous oli tiedossa, näin hidasta alkua ei aloittelevalla PT:llä ole varmaan ikinä ollut. Mistä tämä johtuu? Nii, vaikea sanoa, edellä mainittujen taitojen puutteen lisäksi siis, katkerana voisin kysyä että onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä että heidän vakuuttamisekseen pitää käyttää tiettyjä ''myyntikikkoja''? Ilmeisesti. Eikö se riitä että näyttää osaamisen fiksulla treenillä ja opettamalla jotain uutta? Ei näköjään.
Tiedän kyllä että oma ''myynti''prosessi on ollut vähän enemmän omanlaisensa ja omien asiakkaiden vähyys puhuvat omaa kieltään ja todistavat minun olevan väärässä. Mun mielestä ikävä kyllä, koska omasta mielestäni olen ohjannut ihmisiä omana itsenäni ja opettanut jokaiselle taatusti jotain uutta. Ja mikä on sen turhauttavampaa kun tarjota palvelua mikä on omannäköisensä eikä silti tuota tuloksia? Uskon silti edelleen omaan osaamiseeni ja siihen että pystyn auttamaan (lähes) jokaista kohtaamaani asiakasta.
Mitä sit? No, kuten olen itsekin sanonut aiemmin, elämässä pitää koko ajan mennä eteenpäin ja oppia samalla uutta. Joten minäkin opin pikkuhiljaa myöntämään itselleni että jonkin pitää muuttua edelleen. Muutoksen tekeminen vaatii tottakai ymmärrystä siitä missä ollaan menty vikaan aka asioiden analysointia ja pohdiskelua. Tämä pätee ihan kaikkien elämään ei pelkästään mun tänhetkiseen työhön eli uskon että asioiden pienellä analysoinnilla pystyy vaikuttamaan moneen tärkeään asiaan. Ei se aina helppoa ole, eikä pidäkään olla, muutos ei ole helppoa. Taas menee muutoksesta puhumiseksi :)
Olen kuitenkin nauttinut uudesta työstäni ja ihmisten auttamisesta mutta välillä mietin tosissani että pitäisikö minun palata sielun tappavaan, mihinkään johtamattomaan, paperienpyörittelyhommaan jotta ei tarttis sentään raha-asioita murehtia? Vitut :D mun uutta elämää on mennyt pari kuukautta ja se ei ole oikeasti mikään aika oikean muutoksen tekemiseen/toteutumiseen ja onnellisena elämisen saavuttamiseen :) Muutan vaikka seatin takapenkille jos muu ei auta :)
Eli olkaa onnellisia niinä tunteina :)
T,
Keklumestari
Eli kuten rakkaat lukijani, ystäväni ym. saattavat tietää että aloitin oikeasti uuden elämän kun vaihdoin alaa ja ryhdyin personal traineriksi eräälle isolle pohjoismaiselle saliketjulle. Firma ja minun kotisalini jääköön teidän arvuuteltavaksi :)
Alkulausekkeesta voinette päätellä että homma ei ole lähtenyt ihan putkeen ja suoraan sanottuna hävettää kun kolmekymppisenä korkeakoulutettuna ja työssäkäyvänä pitää ''asioida'' virastoissa että saa vuokran maksettua. Edellinen on myös kritiikki nykyisen työnantajani palkkamalliin (toivottavasti en saa kenkää mutta mun mielestä ei todellakaan hyvä ja kannustava) sekä erääseen muuhun sopimuksen pykälään mistä en vissiin voi kertoa. Toki ymmärrän salin ylläpitämisen haasteet mutta silti olen tätä mieltä.
Vaikka omien ihmissuhde- ja ''myynti''taitojen heikkous oli tiedossa, näin hidasta alkua ei aloittelevalla PT:llä ole varmaan ikinä ollut. Mistä tämä johtuu? Nii, vaikea sanoa, edellä mainittujen taitojen puutteen lisäksi siis, katkerana voisin kysyä että onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä että heidän vakuuttamisekseen pitää käyttää tiettyjä ''myyntikikkoja''? Ilmeisesti. Eikö se riitä että näyttää osaamisen fiksulla treenillä ja opettamalla jotain uutta? Ei näköjään.
Tiedän kyllä että oma ''myynti''prosessi on ollut vähän enemmän omanlaisensa ja omien asiakkaiden vähyys puhuvat omaa kieltään ja todistavat minun olevan väärässä. Mun mielestä ikävä kyllä, koska omasta mielestäni olen ohjannut ihmisiä omana itsenäni ja opettanut jokaiselle taatusti jotain uutta. Ja mikä on sen turhauttavampaa kun tarjota palvelua mikä on omannäköisensä eikä silti tuota tuloksia? Uskon silti edelleen omaan osaamiseeni ja siihen että pystyn auttamaan (lähes) jokaista kohtaamaani asiakasta.
Mitä sit? No, kuten olen itsekin sanonut aiemmin, elämässä pitää koko ajan mennä eteenpäin ja oppia samalla uutta. Joten minäkin opin pikkuhiljaa myöntämään itselleni että jonkin pitää muuttua edelleen. Muutoksen tekeminen vaatii tottakai ymmärrystä siitä missä ollaan menty vikaan aka asioiden analysointia ja pohdiskelua. Tämä pätee ihan kaikkien elämään ei pelkästään mun tänhetkiseen työhön eli uskon että asioiden pienellä analysoinnilla pystyy vaikuttamaan moneen tärkeään asiaan. Ei se aina helppoa ole, eikä pidäkään olla, muutos ei ole helppoa. Taas menee muutoksesta puhumiseksi :)
Olen kuitenkin nauttinut uudesta työstäni ja ihmisten auttamisesta mutta välillä mietin tosissani että pitäisikö minun palata sielun tappavaan, mihinkään johtamattomaan, paperienpyörittelyhommaan jotta ei tarttis sentään raha-asioita murehtia? Vitut :D mun uutta elämää on mennyt pari kuukautta ja se ei ole oikeasti mikään aika oikean muutoksen tekemiseen/toteutumiseen ja onnellisena elämisen saavuttamiseen :) Muutan vaikka seatin takapenkille jos muu ei auta :)
Eli olkaa onnellisia niinä tunteina :)
T,
Keklumestari
torstai 17. joulukuuta 2015
24 tunnin sykemittaritesti
Eli otsikko on varmaan aika kuvaava. Mut siis mulla oli 24 h ajan sykemittari päällä. Miksi? Voisit kysyä. No ihan mielenkiinnosta halusin kokeilla paljon mun normipäivän kulutus on. Kilokaloreina siis. Kuten olen aiemmin kirjoittanut olen syönyt vähän liian vähän, juurikin kalorimääräisesti, 2010 tehdyn ruokavaliomuutokseni jälkeen eikä se mun (eikä kenenkään tapauksessa) kilppari/hormonisopassa ole tietenkään hyvä juttu.
Kilokalorit sinänsä on vähän kinkkinen juttu. Kilokalori ei mun mielestä ole kilokalori n. siis ihmisen olemisen kannalta. Ja ravinnon laadulla ja sen pienenpienillä osasilla ja ''ravinnekomboilla'' on varmasti merkitystä, niin terveyden kuin metabolismin kannalta. Ihan maalaisjärjellä tätä taas perustelen :) Vai väittääkö joku että on ihan sama saatko suurimman osan makroravinteistasi (hiilari, rasva, protsku) ranskanleivästä ja maidosta vai lihasta (nykyään myös pavuista :) ) ja kasviksista, hedelmistä ja marjoista? Kukaan ei varmaan ole eri mieltä mun kanssa? Jos on niin olet väärässä ja sietäisit hävetä :)
Lisäksi: Alla lainaus wikipedian Kalori-sivulta:
''Kalori (tunnus cal[1]) on vanha energian yksikkö, jonka nimi tulee latinan sanasta calor ”lämpö”.[2] Sitä on käytetty lämpöenergian yksikkönä, mutta nykyään se on virallisesti poistettu käytöstä, sillä SI-järjestelmässä joulea käytetään kaikkien energianmuotojen yksikkönä.[3] Käytännössä kaloria käytetään kuitenkin edelleen usein ilmoittamaan, kuinka paljon energiaa syntyy elimistön polttaessa tiettyjä ruoka-aineita.[4] Yleiskielessä kaloria käytetään usein virheellisesti kilokalorin sijasta (1 kcal eli 1 000 cal).[5]
Alkuperäisen määritelmän mukaan yksi kalori on lämpömäärä, joka kasvattaa yhden vesigramman lämpötilaa yhdellä celsiusasteella normaalipaineessa. Kalorin suuruus riippuu siten hieman veden alkulämpötilasta. Eräässä kalorin määritelmässä gramma vettä lämmitetään 14,5 °C:sta 15,5 °C:seen. Tällöin 1 kalori on 4,1855 joulea. Jotta kalorin ja joulen suhde ei riippuisi mahdollisista epätarkkuuksista, määriteltiin vuonna 1956, että 1 kalori on tarkalleen 4,1868 joulea''
AKA Kalorin alkuperäinen määritelmä liittyy veden lämmittämiseen. Ja voin olla väärässä(?) mutta veikkaan että ihmisen metabolismi ei ole ihan noin yksinkertaista. Right? Mitä sitte? No mun ja monen muunkin mielestä, kalorien laskeminen on suht turhaa. Tietysti on erityistapauksia missä siitä on hyötyä (esim. painoluokkaurheilijat, jos haluaa selvittää syökö oikeasti liikaa (harva syö oikeasti :) ) ym.)
Ja ilmeisesti siis pelkästään nälkään syöminen ei riitä fiksusti liikkuvalle, jonkin verran lihasta omaavalle nuorehkolle aikuisnörtille :) Luulen että tilanne on parantunut entisestä koska syön nykyään riisiä ja perunoita aika säännöllisesti. Ja lisäksi kun olen vähentänyt tuota lihansyöntiä niin pavuista ja linsseistä on myös tullut vähän hiilareita lisää :)
Testistä
No eihän se mennyt ihan putkeen :D Tajusin siinä vaiheessa kun kaloreita rupesi olemaan 3000 ja päivää oli vissiin yli neljä tuntia jäljellä että jossain on mennyt pieleen :) Tajusin että mun mittarissa on aktiivisuustaso ollut 5 eli täysillä ja se varmaan vaikutti kulutukseen. Eli arkiaskareiden/aktiivisuuden alhainen rasitustaso (eli alhainen keskipulssi) tulkitaan varmaan todella hyvässä kunnossa olemiseksi ja se varmaan nostattaa kokonaiskulutusta? Tästä en voi olla varma koska en tiedä minkälaiset kaavat Suunnon kalorien kulutuksen laskun takana on. Alkuun kun rupesin pohtimaan tätä testiä niin jostain syystä kuvittelin että mittari laskee kulutuksen ilmoitetun painon (84 kiloa), iän ja pulssin mukaan mutta ilmeisesti näin ei ole koska lukemasta tuli niin suuri. Voin olla väärässäkin tämänkin suhteen. Mutta veikkaan että lukema on aivan liian suuri koska minun kokoisen perusaineenvaihdunta/(lepokulutus) taitaa olla jotain 1900 kcal luokkaa. Googletuksella löydetyn laskurin mukaan perusaineenvaihduntani on n. 1888 kcal ja kohtalaisella liikunnalla (3-5 kertaa viikossa) kokonaiskulutus olisi 2926 kcal
Mikä on sitten oikea aktiivisuustaso mulle? En tiedä enkä ole varma jaksanko tehdä testin uudestaan koska nukkuminen oli vaikeahkoa mittari rinnan ympärillä koska olen niin paska nukkumaan.
Alla enivei 23h tulokset:
n. 3400 kcal
Keskisyke 68
Piikki 138 (salilla tein kevyehkön setin mitäoon tehnyt pariviikkoa. Sisältää Chop and liftejä, yhden jalan yhden käden maveja, turkkilaisia ylösnousuja ja renkailla tehtyjä leukoja)
Leposyke oli hereillä alhaimmillaan (tai siis kun katsoin sen lueskellessa illalla) 53. Todennäköisesti yöllä vähän alempi...?
3400+ kaloria n. 84-85 kiloiselle työttömälle nörtille on aika pirusti ruokaa. Ja yllä mainitusta syystä veikkaan että ei se kulutus oikeasti ihan 3000 yltäisi :) Vaikka treenaan säännöllisesti ja liikuskelen päivittäin jonkin verran. Vaikka tuon googletetun laskurin mukaan tuo 3000 voisikin olla ihan sopiva määrä.Kai :D näähän on aina arvioita ja ihmiskeho sopeutuu aika kivasti pieniin heittelyihin. Kai :) Ei kai tuo 3400 siis ihan hirveästi ole pielessä.
Loppupäätelmiä?
Leposykkeestä voin sentään jotain päätellä. Kun ostin mittarin, leposykkeeni oli alhaisimmillaan n. 60 luokkaa eli ilmeisesti minun stressintappokeinoni/kilpirauhaslääkityksen toimiminen aka hormonien taspainottuminen on todennäköisesti laskenut hieman stressitasoja. Tai sit mä oon erilaisessa kunnossa kuin kesällä (vai milloin nyt ostinkaan tuon mittarin, en oo ihan varma) :)
3000 kaloria kulostaa paljolta. Nämä ovat tosiaan arvioita ja edelläkin mainitsin että en usko siihen että kalori ei ole kalori vaan kokonaisuus/laatu ratkaisee. Tottakai on tärkeää saada tarpeeksi protskua, hiilareita ja rasvaa mutta kaloreina niiden laskeminen ei välttämättä ole paras ratkaisu. Ainakaan tavalliselle tallaajalle.
Paljon ruokaa on 3000 kaloria? Alla mun laskelmat paljon 3000 kaloria on kaikkien bodareiden suosikkiruokina eli jauhelihana ja riisinä (keitettynä siis) :) Pohjana laskelmiin käytän omaa aamupainoani, 84 kiloa, sekä sitä että urheilevan immeisen suositellaan syövän tarpeeksi proteiinia (ainakin 1 g/painokilo-2 g/painokilo). Joissain lähteissä suositellaan että proteiinimäärä lasketaan rasvattoman massan mukaan joten kerron oman painoni 1,3 ja 1,4 ja teen laskelmat/arviot niiden perusteella. Eli pohjana on proteiinimäärä aka tiettymäärä jauhelihaa ja loput kalorit otetaan sitten riisistä :) Toki riisistä tulee hiukan proteiiniakin (2,4 g/100g) mutta jätetään se nyt huomiotta :)
Proteiinin tarve mulle: 109,2-117,6 grammaa joka on n. 575-619 g jauhelihaa ja 1311-1411 kcal.
Riisille jää siis n. 1600-1700 kcal joka vastaa n. 1,16-1,24 kiloa keitettyä riisiä :P Toki tuosta tulee reilut parikymmentä g proteiiniakin mutta en ole ihan saletti riisissä olevan proteiinin rakenteesta :)
Aika pirusti siis ruokaa... Mitäsit? No kyllä tästäkin voi päätellä että jos ihminen syö oikeata ruokaa on liikaa syöminen todella vaikeaa. Varsinkin jos syö nälkään. Eli todennäköisesti syön edelleen liian vähän :) Eli tulen lisäämään edelleen (paitsi aamuisin vinkvink :) ) riisin ja perunan ja todennäköisesti hedelmien syöntiä. Niin kannattaa sinunkin :)
Kilokalorit sinänsä on vähän kinkkinen juttu. Kilokalori ei mun mielestä ole kilokalori n. siis ihmisen olemisen kannalta. Ja ravinnon laadulla ja sen pienenpienillä osasilla ja ''ravinnekomboilla'' on varmasti merkitystä, niin terveyden kuin metabolismin kannalta. Ihan maalaisjärjellä tätä taas perustelen :) Vai väittääkö joku että on ihan sama saatko suurimman osan makroravinteistasi (hiilari, rasva, protsku) ranskanleivästä ja maidosta vai lihasta (nykyään myös pavuista :) ) ja kasviksista, hedelmistä ja marjoista? Kukaan ei varmaan ole eri mieltä mun kanssa? Jos on niin olet väärässä ja sietäisit hävetä :)
Lisäksi: Alla lainaus wikipedian Kalori-sivulta:
''Kalori (tunnus cal[1]) on vanha energian yksikkö, jonka nimi tulee latinan sanasta calor ”lämpö”.[2] Sitä on käytetty lämpöenergian yksikkönä, mutta nykyään se on virallisesti poistettu käytöstä, sillä SI-järjestelmässä joulea käytetään kaikkien energianmuotojen yksikkönä.[3] Käytännössä kaloria käytetään kuitenkin edelleen usein ilmoittamaan, kuinka paljon energiaa syntyy elimistön polttaessa tiettyjä ruoka-aineita.[4] Yleiskielessä kaloria käytetään usein virheellisesti kilokalorin sijasta (1 kcal eli 1 000 cal).[5]
Alkuperäisen määritelmän mukaan yksi kalori on lämpömäärä, joka kasvattaa yhden vesigramman lämpötilaa yhdellä celsiusasteella normaalipaineessa. Kalorin suuruus riippuu siten hieman veden alkulämpötilasta. Eräässä kalorin määritelmässä gramma vettä lämmitetään 14,5 °C:sta 15,5 °C:seen. Tällöin 1 kalori on 4,1855 joulea. Jotta kalorin ja joulen suhde ei riippuisi mahdollisista epätarkkuuksista, määriteltiin vuonna 1956, että 1 kalori on tarkalleen 4,1868 joulea''
AKA Kalorin alkuperäinen määritelmä liittyy veden lämmittämiseen. Ja voin olla väärässä(?) mutta veikkaan että ihmisen metabolismi ei ole ihan noin yksinkertaista. Right? Mitä sitte? No mun ja monen muunkin mielestä, kalorien laskeminen on suht turhaa. Tietysti on erityistapauksia missä siitä on hyötyä (esim. painoluokkaurheilijat, jos haluaa selvittää syökö oikeasti liikaa (harva syö oikeasti :) ) ym.)
Ja ilmeisesti siis pelkästään nälkään syöminen ei riitä fiksusti liikkuvalle, jonkin verran lihasta omaavalle nuorehkolle aikuisnörtille :) Luulen että tilanne on parantunut entisestä koska syön nykyään riisiä ja perunoita aika säännöllisesti. Ja lisäksi kun olen vähentänyt tuota lihansyöntiä niin pavuista ja linsseistä on myös tullut vähän hiilareita lisää :)
Testistä
No eihän se mennyt ihan putkeen :D Tajusin siinä vaiheessa kun kaloreita rupesi olemaan 3000 ja päivää oli vissiin yli neljä tuntia jäljellä että jossain on mennyt pieleen :) Tajusin että mun mittarissa on aktiivisuustaso ollut 5 eli täysillä ja se varmaan vaikutti kulutukseen. Eli arkiaskareiden/aktiivisuuden alhainen rasitustaso (eli alhainen keskipulssi) tulkitaan varmaan todella hyvässä kunnossa olemiseksi ja se varmaan nostattaa kokonaiskulutusta? Tästä en voi olla varma koska en tiedä minkälaiset kaavat Suunnon kalorien kulutuksen laskun takana on. Alkuun kun rupesin pohtimaan tätä testiä niin jostain syystä kuvittelin että mittari laskee kulutuksen ilmoitetun painon (84 kiloa), iän ja pulssin mukaan mutta ilmeisesti näin ei ole koska lukemasta tuli niin suuri. Voin olla väärässäkin tämänkin suhteen. Mutta veikkaan että lukema on aivan liian suuri koska minun kokoisen perusaineenvaihdunta/(lepokulutus) taitaa olla jotain 1900 kcal luokkaa. Googletuksella löydetyn laskurin mukaan perusaineenvaihduntani on n. 1888 kcal ja kohtalaisella liikunnalla (3-5 kertaa viikossa) kokonaiskulutus olisi 2926 kcal
Mikä on sitten oikea aktiivisuustaso mulle? En tiedä enkä ole varma jaksanko tehdä testin uudestaan koska nukkuminen oli vaikeahkoa mittari rinnan ympärillä koska olen niin paska nukkumaan.
Alla enivei 23h tulokset:
n. 3400 kcal
Keskisyke 68
Piikki 138 (salilla tein kevyehkön setin mitäoon tehnyt pariviikkoa. Sisältää Chop and liftejä, yhden jalan yhden käden maveja, turkkilaisia ylösnousuja ja renkailla tehtyjä leukoja)
Leposyke oli hereillä alhaimmillaan (tai siis kun katsoin sen lueskellessa illalla) 53. Todennäköisesti yöllä vähän alempi...?
3400+ kaloria n. 84-85 kiloiselle työttömälle nörtille on aika pirusti ruokaa. Ja yllä mainitusta syystä veikkaan että ei se kulutus oikeasti ihan 3000 yltäisi :) Vaikka treenaan säännöllisesti ja liikuskelen päivittäin jonkin verran. Vaikka tuon googletetun laskurin mukaan tuo 3000 voisikin olla ihan sopiva määrä.Kai :D näähän on aina arvioita ja ihmiskeho sopeutuu aika kivasti pieniin heittelyihin. Kai :) Ei kai tuo 3400 siis ihan hirveästi ole pielessä.
Loppupäätelmiä?
Leposykkeestä voin sentään jotain päätellä. Kun ostin mittarin, leposykkeeni oli alhaisimmillaan n. 60 luokkaa eli ilmeisesti minun stressintappokeinoni/kilpirauhaslääkityksen toimiminen aka hormonien taspainottuminen on todennäköisesti laskenut hieman stressitasoja. Tai sit mä oon erilaisessa kunnossa kuin kesällä (vai milloin nyt ostinkaan tuon mittarin, en oo ihan varma) :)
3000 kaloria kulostaa paljolta. Nämä ovat tosiaan arvioita ja edelläkin mainitsin että en usko siihen että kalori ei ole kalori vaan kokonaisuus/laatu ratkaisee. Tottakai on tärkeää saada tarpeeksi protskua, hiilareita ja rasvaa mutta kaloreina niiden laskeminen ei välttämättä ole paras ratkaisu. Ainakaan tavalliselle tallaajalle.
Paljon ruokaa on 3000 kaloria? Alla mun laskelmat paljon 3000 kaloria on kaikkien bodareiden suosikkiruokina eli jauhelihana ja riisinä (keitettynä siis) :) Pohjana laskelmiin käytän omaa aamupainoani, 84 kiloa, sekä sitä että urheilevan immeisen suositellaan syövän tarpeeksi proteiinia (ainakin 1 g/painokilo-2 g/painokilo). Joissain lähteissä suositellaan että proteiinimäärä lasketaan rasvattoman massan mukaan joten kerron oman painoni 1,3 ja 1,4 ja teen laskelmat/arviot niiden perusteella. Eli pohjana on proteiinimäärä aka tiettymäärä jauhelihaa ja loput kalorit otetaan sitten riisistä :) Toki riisistä tulee hiukan proteiiniakin (2,4 g/100g) mutta jätetään se nyt huomiotta :)
Proteiinin tarve mulle: 109,2-117,6 grammaa joka on n. 575-619 g jauhelihaa ja 1311-1411 kcal.
Riisille jää siis n. 1600-1700 kcal joka vastaa n. 1,16-1,24 kiloa keitettyä riisiä :P Toki tuosta tulee reilut parikymmentä g proteiiniakin mutta en ole ihan saletti riisissä olevan proteiinin rakenteesta :)
Aika pirusti siis ruokaa... Mitäsit? No kyllä tästäkin voi päätellä että jos ihminen syö oikeata ruokaa on liikaa syöminen todella vaikeaa. Varsinkin jos syö nälkään. Eli todennäköisesti syön edelleen liian vähän :) Eli tulen lisäämään edelleen (paitsi aamuisin vinkvink :) ) riisin ja perunan ja todennäköisesti hedelmien syöntiä. Niin kannattaa sinunkin :)
tiistai 15. joulukuuta 2015
Kakkahousun tunnustuksia: Reviirinmerkkausta
Olen aiemmin kirjoittanut tästä ihanasta jännitysongelmastani ja kirjoitan varmasti lisää, nytkin, toistonkin uhalla :) Olen kovasti miettinyt mun ongelmien juurta ja ne varmaan tulee osittain lapsuuden kokemuksien aiheuttamista mentaalibalanssin ongelmista, osittain liian kovasta treenistä nuorempana ja osittain sopimattomasta ravinnosta. Edellämainitu/jokin aiheutti ihan oikeita vatsaongelmia ennen ruokavaliomuutostani keväällä 2010. (Kiitti Jaskalle ja Petjalle :) ) Vatsa oli lähes päivittäin löysällä, kakalla piti käydä moneen otteeseen usein ja varsinkin ennenkuin uskalsi lähteä mihinkään. Tuo tapa on varmaan jäänyt osittain päälle koska vaikka ei olisi ''oikeasti'' hätä niin kuvittelen että on hätä ja on pakko käydä vessassa jos olen jossain muualla kuin himassa aka kun jännittää. Koska ongelma ei ole siis päällä himassa niin mun on pakko olla hullu :)
Mut enivei ''asiaan'' :) Lähdin suht spontaanisti lauantaina katsomaan elokuvaa ihan teatteriin asti. Tarttin treeniä että uskallan mennä katsomaan Star Warsin :) Tykkään kyllä elokuvassa käymisestä (ja muustakin kivasta tekemistä) tai tykkäisin jos ei tarttis kuumotella että kakkaa housuun :) Kävin muuten katsomassa Martianin. Oli ihan hyvä mutta aika uskomattomia/mahdottomia juttuja kyllä taas ja loppu oli tietysti odotetun Hollywood, vähän kuin Gravity :) Ihan mielenkiintoista mut aika överiä settiä. Kovasti jännitti Matt Damonin puolesta vaikka tosiaan tiesi miten käy.
Mut enivei uudestaan ''asiaan''. Eli lähdin ihan hyvällä fiiliksellä siis leffaan. Kävin semiväkisin vessassa himassa ja lähdin reissuun sillä fiiliksellä että mun on pakko tehdä asioita fiiliksistä riippumatta jotta opin luottamaan että hallitsen oman kehoni. No meinasi tulla kiire autoa parkitessa, omenan yläkertaan suunnistaessa ja lippua maksaessa :) En kuitenkaan mennyt paniikkiin ja luotin kehon hallintaani hetken kauemmin :) Liekö syy jännittämisessä vai perjantain syöpettelypäivän ja edellisviikon pikkujoulujen ym. aiheuttamassa ruumiintoimintojen epäsäännöllisyydessä/epämääräisyydessä :) En tiedä. Todennäkösesti ihan vaan jännittämisestä :) Tästä heräsi toisenlainen ''mielenkiintoinen'' ajatus. Voisiko olla niin että olen jollain kummalla tavalla kosketuksissa luontoni ja sisäisen eläimeni kanssa niin että minun omalaatuiset tarpeillakäymistarpeeni ovat jotain tarvetta merkata ''reviiriä'' epävarmassa/uudessa tilanteessa tai paikassa? :D Miten tämä pohdinta/oivallus sitten liittyy minun tilanteeseeni ja jännittämisongelmiini? Ei välttämättä mitenkään mutta ajatus on mielenkiintoinen :) Ehkä se auttaa mua käsittelemään omia ongelmiani toisesta näkökulmasta jotta pystynvielä joskus olemaan täysin onnellinen ja tekemään mukavia asioita kuumottelematta :)
T.
Keklumestari
Mut enivei ''asiaan'' :) Lähdin suht spontaanisti lauantaina katsomaan elokuvaa ihan teatteriin asti. Tarttin treeniä että uskallan mennä katsomaan Star Warsin :) Tykkään kyllä elokuvassa käymisestä (ja muustakin kivasta tekemistä) tai tykkäisin jos ei tarttis kuumotella että kakkaa housuun :) Kävin muuten katsomassa Martianin. Oli ihan hyvä mutta aika uskomattomia/mahdottomia juttuja kyllä taas ja loppu oli tietysti odotetun Hollywood, vähän kuin Gravity :) Ihan mielenkiintoista mut aika överiä settiä. Kovasti jännitti Matt Damonin puolesta vaikka tosiaan tiesi miten käy.
Mut enivei uudestaan ''asiaan''. Eli lähdin ihan hyvällä fiiliksellä siis leffaan. Kävin semiväkisin vessassa himassa ja lähdin reissuun sillä fiiliksellä että mun on pakko tehdä asioita fiiliksistä riippumatta jotta opin luottamaan että hallitsen oman kehoni. No meinasi tulla kiire autoa parkitessa, omenan yläkertaan suunnistaessa ja lippua maksaessa :) En kuitenkaan mennyt paniikkiin ja luotin kehon hallintaani hetken kauemmin :) Liekö syy jännittämisessä vai perjantain syöpettelypäivän ja edellisviikon pikkujoulujen ym. aiheuttamassa ruumiintoimintojen epäsäännöllisyydessä/epämääräisyydessä :) En tiedä. Todennäkösesti ihan vaan jännittämisestä :) Tästä heräsi toisenlainen ''mielenkiintoinen'' ajatus. Voisiko olla niin että olen jollain kummalla tavalla kosketuksissa luontoni ja sisäisen eläimeni kanssa niin että minun omalaatuiset tarpeillakäymistarpeeni ovat jotain tarvetta merkata ''reviiriä'' epävarmassa/uudessa tilanteessa tai paikassa? :D Miten tämä pohdinta/oivallus sitten liittyy minun tilanteeseeni ja jännittämisongelmiini? Ei välttämättä mitenkään mutta ajatus on mielenkiintoinen :) Ehkä se auttaa mua käsittelemään omia ongelmiani toisesta näkökulmasta jotta pystyn
T.
Keklumestari
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Ultimate final max out disappointment day 2015
Enivei aloitin kyykyllä samalla pystypunnerrukseen lämmitellen, mavella jatkaen ja leukaan lopettaen. Lämmittelin kyykkyä ja otin 140 kilolla syvyystsekkauksen videolle ja se kannatti koska se oli vähän vajaa. Olen reenannut omasta mielestäni hyvin OPCenterissä mutta nolostuksekseninini (miten toi kirjoitetaan :) ) olen vetänyt vähän vajaita kyykkyjä. Varmaan suurimman osan ajasta tai ainakin raskaimmilla reenipainoilla. OPllä ei ole peilejä joka on varmaan vaikuttanut asiaan, vaikkei tietysti kenenkään oikeasti pitäisi tarvita peilejä reenaamiseen :) Pitää kuunnella kehoa :) Mut joo, vedin varmasti mulle kelpaavan ja IPF:ssä läpimenevän...? uuden enkan 150 kilolla. Alla video siitä. Kokeilin myös ihan huvikseni pitää tankoa reilusti alempana kuin yleensä. Mulla on pitkä selkä ja lyhyet jalat ja luulen että se sopii mulle paremmin. Alempana oleva tanko teki kyykkytuntumasta huomattavasti helpomman koska mulla on ollut vähän ongelmana se että paino lähtee liian paljon keskilinjasta eteenpäin joka aiheuttaa sit selälle vähän enemmän painetta. Tai sit mun pitää leventää jalkojen asentoa :) Tästä olisi varmaan hyvä keskustella/käydä jonkun ekspertin koutsauksessa.
Seuraavaksi kokeilin tiukkaa pystypunnerusta seisten eli ei joustoa lantiosta tai polvista. Menin kaikki tai ei mitään periaatteella. Kokeilin 80 kilolla, ei noussut.
Sit oli Maven vuoro. Lähdin maveenkin kaikki tai ei mitään mielellä. Eli 200 oli tavoitteena. Ei noussut. Nosto lähti ihan hyvin mutta muutaman sentin jälkeen tuli seinä vastaan. Osasyyllinen on varmaan mun kokemattomuus suhteellisen raskaista painoista. Olisi varmaan vetää lämmittelyksi vielä 190:llä tai kokeilla vain 5 kilon korotusta enkkaan.
Leukaa kokeilin 51,25 kilolla. Leuka nousi kyllä tangon yläpuolelle muttei ehkä tarpeeksi sen yli pituussuunnassa :) Jos miettii kisasuorituksena siis :) mut kai tuo kelpaa mulle.
Kuten lyhyistä kommenteista voi päätellä :) olen aika pettynyt päivän saldoon. Mut ei kai tuohon kyykkyenkkaan voi olla pettynyt... Suunta on kuitenkin oikea. Oon silti vähän masentunut ja sanaton :) Kyllä se 200 (ja paljon enemmänkin meinaan :) ) mavekin sieltä tulee aikanaan :) Oon kuitenkin suhteellisen nuubi salihommissa.
Uskon kuitenkin siihen että kun asioita tekee fiksusti ja maltilla, siitä seuraa todella hyviä asioita, vaikka kuinka olisi paskat olotilat tällä hetkellä. Ikävä kyllä emme tässä maailmassa aina ole tarpeeksi kärsivällisiä tai luota itseemme :) Pätee myös minuun.
T,
Keklumestari
maanantai 2. marraskuuta 2015
Harjoittelun huonoja puolia
Kuten kaikki tietää liikkumisen hyödyt (?), aattelin kirjoittaa harjoittelun (lähinnä saliharjoittelun) huonoista puolista.
- Kroppaan sattuu treenin jälkeen. Muutos on aina liian vaikeaa ja kun tuntuu pahalta niin kannattaa lopettaa.
- Uusien taitojen oppiminen on vaikeaa ja vaatii aikaa.
- Joudut lähtemään treenipaikalle ja joudut käyttämään kallista aikaasi joka on pois mm. teeveestä, internetistä ja sosiaalisesta mediasta. Pahimmassa tapauksessa joudut kommunikoimaan muiden treenaajien kanssa.
- Joudut syömään enemmän. Kun treenaat, ruokahalusi lisääntyy ja joudut oikeasti miettimään mikä on terveydellesi hyväksi.
- Joudut lepäämään enemmän ja edelleen, joudut oikeasti miettimään mikä on terveydellesi hyväksi. Ja kun joudut lepäämään enemmän on sekin taas pois internetistä, ryyppäämisestä ym. kivasta.
- Painosi voi jopa lisääntyä! Kun joudut syömään ja lepäämään vähän enemmän, saatat saada lisää rumia lihaksia.
- Rahasi menee harrastuksiin ja varusteisiin eikä vaikka bic mac ateriaan, karkkipussiin tai muuhun roskaruokaan.
maanantai 26. lokakuuta 2015
Lisää sekavaa settiä mutoksesta ja tavoista
Oon vissiin aiemminkin kirjoittanut muutoksesta. Aattelin kirjoitella lisää omista kokemuksistani ja ihan yleisessä tiedossa olevista mutta laiminlyödyistä jutuista. :) Ajatukset näistä asioista on taas minulle ajankohtaisia koska mulla on (taas :) ) menossa pieni skarppausjakso. Ja mitä sinun tästä pitäisi saada irti? Koska tämä ei ole välttämättä pelkästään minun ajatusten purkamista ja avoimuuden opetelua tai ''luovuuden'' kehittämistä niin ehkä ideoita siihen mitä sinä voisit muuttaa elämästäsi :) Lopussa pieni lista mitä kannattaa miettiä oman hyvinvoinnin kannalta.
Miksi taas skarppausjakso? Koska en ole vieläkään täysin toipunut kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksista. Vaikka labratulokset ja tyroksiiniannokset ovat olleet kohdillaan jo alkukesästä saakka, fiilis ei ole edelleenkään kuin voittajalla. Toipuminen voi kyllä viedä todella pitkään koska mun ongelmat ovat todennäköisesti olleet päällä ainakin jossain määrin jo lukioajoista saakka. Syitä on todennäköisesti monia. Unen saannin (ajoittainen) vaikeus, liian lyhyet unet (vaikka olen sängyssä joka yö vähintään 8,5 tuntia), todennäköisesti liian alhainen kalorimäärä (tein testin kesällä missä ihan mittailin syömäni ruokamäärän), liian ''kova'' treeni aikoinaan ja nykytilanteeseen verrattuna ehkä myös nykyään, tyytymättömyys arkeen eli menneeseen paskaduuniini ja muuhun pikkukivaan ja stressiä aiheuttavaan mm. vatsavaivat, masennus jne. Ehkä myös parisuhteen puute :D ainakin itselläni.
Unesta
Vaikka nukun/yritän nukkua joka yö nykytietämyksen mukaan ja myös verrattuna muuhun populaatioon hyvän määrän, ei se vaan riittävän. Tai nukun väärään aikaan. Ihmisen unisyklihän on n. 1,5 tunnin mittainen ja perus 7,5 tuntia on siis n. viisi sykliä. Jos siis saa heti unenpäästä kiinni, 8 tuntia sängyssä voisi olla siis ihan hyvä määrä. Mutku ei ilmeisesti oo. Tai nukun siis väärään aikaan eli rytmi on pyllyllään. Nykytietämyksen mukaan liian myöhään nukkumaan meneminen ei ole yhtä terveellistä kuin aiemmin nukkumaan meneminen. Eli ihmisen pitäisi nukkua auringon mukaan aka luonnollisesti rytmissä mutta suomessa se ei aina ole ihan mahdollista. Mutta siihenkin on keinonsa. Niistä lisää alempana.
Aiemmin nukkumaan meneminen ei tietysti aina ole helppoa koska on kaikenmaailman houkutuksia/turhakkeita (kai) mikä estää tai antaa tekosyyn olla menemättä nukkumaan. Tv, penkkiurheilu, tietokoneet/kännykät, videopelit ja muu viihde muutaman mainitakseni. Mutta miksi annamme erinäisten syiden valvottaa turhaan? En tiedä. Mutta itse yritän nyt taas pitää paremmin kiinni itseni kanssa sovituista säännöistä terveyden, hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoittelussa. Unen merkitystä itselleni en ole vielä täysin päässyt todistamaan koska mm. viikonloppuisin sitä yleensä valvoo vähän pidempään kuin olisi hyväksi. Onhan se ymmärrettävää kun sosiaaliset suhteet sitä yleensä vaatii :) Mutta jos nukut (toivottavasti) sen suositellun n. 8 tunnin määrän enivei, eikö olisi parempi että tekisit sen terveytesi ja stressintapon vaatimalla tavalla? Eli menisit ajoissa nukkumaan. Millä perustelet sitten tämän itsellesi? Päivässä on kuitenkin se 24 tuntia, aina. Jos menet ajoissa nukkumaan nouset myös aiemmin eli sulla on käytössä sama aika heräämisajasta riippumatta. Eri asia on tietenkin se jos nukut liian vähän, mitä kenenkään ei kannata tehdä. Ja jos nouset aiemmin olet tehnyt päivän askareet aikaisemmin ja sulle jää ihan yhtä hyvin aikaa tehdä asiat ennen kuin on yö myöhä. Ja jos tuntuu että aika ei riitä, todennäköisesti on tarpeen karsia elämästä turha paska pois.
Mikä sitten on hyvä aika mennä nukkumaan? Jotkut sanoo että mahdolisimman paljon ennen 12. Eli 21-23 välissä varmaan :) ja herätä 6-7 aikaan. Kuulostaako ankealta? Ehkä, mutta itse en ainakaan halua olla nykyfiiliksissä lopunelämääni tai saada jotain muuta kivaa oireyhtymää kuin kilpirauhasenvajaatoiminta. Jos menen nukkumaan 2130 ja herään seiskalta. Menen (menisin) töihin ja pääsen kotiin ennen neljää. Neljältä voi mennä vaikka treenaamaan ja senkin jälkeen jää aika paljon aikaa tehdä muuta kivaa. Itselle tämä kiva on mm. kitaransoittoa, laulua, videopelien pelaamista ja netflixiä ym. Itsehän olen tällä hetkellä lomautettuna joten periaatteessa mulla ei ole velvollisuuksia mennä nukkumaan tai herätä ajoissa. Ja kun mulla ei ole muitakaan velvollisuuksia kuten vaimo/perhe, joku voisi sanoa että mun ei ole syytä noudattaa järkevää rytmiä ja moni haluaisi varmaan mun tän hetkisen vapauden :) Mutta ei se oman kokemuksen mukaan tee hyvää. Koska kroppa tykkää rutiinista. Ja jos mulla/sulla on vapaus tehdä asioita omaan tyyliin miksi tehdä se niin että voit huonosti? Mä en keksi mitään järkevää syytä. Ja mun mielestä kuulostaa ihan kivalta että saa nukuttua tarpeeksi ja voi hyvin :) Mun tapauksessa tää tarkoittaa varmaan kuutta unisykliä aka todennäköisesti mun pitää olla sängyssä vähintään 9,5 tuntia :D Se ei ole minulta pois mistään oikeasti tärkeästä. Eikä todennäköisesti sinultakaan olisi...?
Onhan se rytmin muutos vaikeata kun voi paskasti ja haluaisi levätä enemmän vaikka viikonloppuisin. Mut mikään muutos ei yleensä tapahdu heti ja se vaatii jonkin verran sisua. Mutta väitän että se on sen arvoista.
Syömisestä
Itselle selvisi kesällä että on tullut syötyä kalorimääräisesti vähän liian vähän eikä se pitemmässä kaavassa ole todellakaan terveellistä. Veikkaan silti että olen aina syönyt huomattavasti enemmän kuin moni minun lähipiiristäni ja ystävistäni. Tämä saattoi johtaa mulla kilppariongelmiin tai on varmaan ainakin osasyyllinen. Harva ihminen syö tänä päivänä oikeasti tarpeeksi. Ja säännöllisesti. Varsinkaan kuntoilijat. Itse olen syönyt aina näläntunteen mukaan mutta kun tulee liikuttua suhteellisen paljon se ei ole riittänyt. Ja kun 2010 lopetin vilja ja maitotuotteiden käytön, kalorimäärä todennäköisesti tippui koska vedin aika pitkälti ruisleipäjugurttimyslilinjalla. Lisäksi huonot ruokatavat vaikuttavat mm. insuliinin ja sitä kautta myös monien muiden hormonien toimintaan.
Nykyään vedän aika paljon riisiä ja perunaa mikä on korjannut tilannetta. Proteiinia olen saanut aina tarpeeksi. Liian vähästä syömisestä tulee ongelma siinä vaiheessa kun esim. paino nousee ja koittaa sitten rajoittaa syömistään lisää. Siihen kun lisää kovaa rääkkitreeniä tai maratonitreenin vielä vähemmillä kaloreilla ja hiilareilla sekä ''kiireellä'' ja liian vähällä levolla ryyditettynä, soppa on kasassa. Hyvin yksinkertaistettuna sanottuna, ei se kroppa toimi oikein jos se ei saa rakennusaineita ja polttoainetta. Ikävä kyllä kaikenmaailman pussikuurit ja pikaiseträäkkitreenit ovat saaneet paljon julkisuutta ja kyllähän niillä tuloksia saa alkuun mutta tervettä se ei ole. Mulla ei riitä asiantuntemus kirjoittaa näistä asioista tarkemmin mutta ihan maalaisjärjellä kehotan ihmisiä syömään enemmän :) Kokonaisuuden puutteista myös syömisen suhteen voit todistaa ihan allekirjoittaneesta. Jos luulet syöväsi tarpeeksi niin haastan sut syömään yhden päivän kanssani ;) Esim. säännöllisellä treenillä itselleni liian vähän on vaikka 2500 kaloria ja se on aika paljon sapuskaa.
Miten sitten kannattaa syödä? No mahdollisimman käsittelemätöntä ja laadukasta ruokaa tietty. Mitä lyhyempi tuoteselostus tai mielellään sen puute sitä parempi. Ite en kyl käytä maito- tai viljatuotteita mutta en minä sitä muille tuputa mutta kannustan sinuakin miettimään omaa terveyttäsi ja mitä suuhusi panet. Ihmisen ei kuulu olla säännöllisesti sairas piste
Ei ruoasta silleen kannata liikaa ottaa stressiä. 3-5 ateriaa päivässä on ihan tarpeeksi. Proteiinia joka aterialle, kylkeen kasviksia ja/tai marjoja (ja esim. riisiä tai perunaa). Proteiinia pitäisi syödä ihan virallistenkin suositusten puolesta vähintään ''ihannepainon'' verran. Treenaaville sit enemmän, luonnollisesti. Hiilarit kantsii ottaa enemmän liikunnan yhteydessä eli periaatteessa aamulla ei kannata vetää hiilaripommia vaan proteiini ja rasvapainoitteisempi ateria. Ja aamulla ja lounaalla kantsii syödä reilusti. Illalla voi kokeilla unta tukemaan hiilariannosta. Oma lääkärini suositteli kokeilemaan jopa 100 g hiilariannosta. Hiilarit ei siis tarkoita sokeria vaan enemmänkin tärkkelypitoista settiä eli riisiä, bataattia ja perunaa. Ja tietysti marjoja ja hedelmiä sopivasti :)
Stressistä ja mielenterveydestä, tavoista ja liikunnasta
Stressi ja mielenterveys meinaa tässä yhteydessä (ja mun mielestä muutenkin) kaikkea kehoa rasittavaa ärsykettä ja toimintaa. Siihen kuuluu siis mm. yllämainitut asiat ja kaikennäköistä muuta arjesta kuten esim. liikunta, ''kiire'', meteli, ruuhka, alkoholi, tupakkatuotteet jne. Liika stressi on aina liikaa huolimatta siitä mielletäänkö se hyväksi vai pahaksi. Esim. Liikunta vs liian kuormitettu työ. Nykytilanteessani välillä mietin reenaanko liikaa? Ehkä. Onko sikarit turha stressitekijä? (onhan se :) lopettaminen kesken, ostin nicorettea testiin avuksi :) ) Stressaanko jännityoireita liikaa? (joo tottakai, ei oo kivaa). Stressaanko tulevaisuutta? Ehkä :) Onko yksikin alkoholiannos liikaa? Ehkä. Stressaanko edelleen nukkumista? Jonnin verran. Eri asteinen masennus? Ei kivaa.
Fudiksissa ja lätkissä tulee ainakin vedettyä yleensä loppuun asti täysillä :) Mikä ei varmaan ole hyvä idea, täytyy rauhoittua tulevilla kausilla. Salilla olen alkanut nyt taas käymään säännöllisesti joka toinen tai kolmas päivä. Liekö liikaa? En tiedä, pitää ainakin saada tuo uni kuntoon niin näkee palautumisen tason. En mä mitään rääkkitreeniä kuitenkaan vedä. Tupakointia nyt ei varmaan kukaan voi puolustella :) vaikka olenkin kokenut huikeita hetkiä sikari suussani, ei se ole oikeasti tarpeellista. Kesäisin on tullut aina poltettua ''liikaa'' omasta mielestäni. Jännitysoireet (lähinnä tuo suolen toiminta) rajoittavat ihan elämistä ja asioiden tekemistä. Tulevaisuudesta olen sen verta määrätietoinen nykyään että etenen pikkuhiljaa sinne suuntaan että pystyn nauttimaan siitä mitä teen päivittäin. Eli siitä ei tarvii olla huolissaan. Alkoholin käyttöni on aina ollut hallussa mutta siitä on tullut tavallaan rutiinia ja yleensä jää vain paska maku vaikka yleensä onkin hauskaa. Joten mielestäni yksikin annos on liikaa koska tiedän tekeväni itselleni hallaa ja ihan tutkitusti se vaikuttaa uneen ja palautumiseen. Nukkumisen kanssa on edelleen ongelmia mutta uskon että oikean rytmin löytyminen ja määrän lisääminen auttaa. On mulla apuna muutamia juttuja myös :) (Sinistä valoa suodattavat lasit, piikkimatto, täysin pimeä huone ja doupitkin) Vaikken varmaan enää oikeastaan masentunut olekaan, fiilis ei ole aina paras mahdollinen mutta laitan sen nykyään lähinnä tuon väsymyksen ja unen vähyyden piikkiin. Olen minä syvemmälläkin ollut mutta olen aina ollut sen verta velvollisuuden tuntoinen ja hoitanut asiani enkä ole jäänyt sängynpohjalle makaamaan. Paitsi joskus amk aikoina :)
Edellä mainitut on arkisia ja mun elämään kuuluvia hallitsevampia stressitekijöitä. Osasta haluan päästä eroon ja osaa muutan omaan tilanteeseeni sopivaksi. Osaan ongelmista olen löytänyt avun itsekseni ja itsestäni, osaan tarvitsen vielä todennäköisesti apua.
Lopuksi
Niinkuin aiemmin mainitsin, muutos ei ikinä ole nopeaa varsinkaan silloin jos haluamme muuttaa usein tekemiämme asioita.Ja muutosta kannattaa lähteä tekemään pikkuhiljaa yksi askel kerrallaan.
Yllä siis esimerkkejä omasta elämästäni ja asioista mihin tiedän itse tarvitsevani muutosta ja alla esimerkkejä mitä kannattaa pohtia omassa elämässäsi:
- Syötkö tarpeeksi ja säännöllisesti? Eli vähintään aamupala, lounas ja päivällinen. Syö aina tarpeeksi. Joka aterialle proteiinia ja rehuja. Jos et syö aamupalaa, aloita lisäämällä se.
- Et syö tarpeeksi rehuja? No aloita lisäämällä jollekin aterialle vaikka porkkana.
- Onko paljon makeannälkää/napostelun tarvetta? Todennäköisesti et syö tarpeeksi ja säännöllisesti tai stressin ja insuliinin kanssa on ongelmia.
- Nukutko tarpeeksi? 7-8 tuntia tai tarpeen mukaan enemmän 21-23--6-8 välillä. Kenenkään ei ole pakko katsoa telkkaria tai lojua netissä iltaisin kun pitäisi olla nukkumassa. Tekniikka kiinni väh. tunti ennen nukkumaanmenoa. Kahvi ym. piristeet kannataa lopettaa ensimmäisenä jos on unen kanssa ongelmia. Ei se alkoholikaan auta unen laadun kanssa. Tee ohjattua rentoutumista tai keskity syvään vatsahengitykseen. Itse makoilen melkein joka ilta piikkimatolla lukien ja hengitykseen keskittyen. Pimennä huone, käytä sinistä valoa suodattavia laseja.
- Oletko onnellinen arjessa? Jos et, muuta asiat mistä et tykkää. Helpommin sanottu kuin tehty mutta se on sen arvoista. Länkkäreinä meillä on aika paljon vaikutusvaltaa siihen mitä teemme päivittäin. (Tämä pätee siis kaikkeen tekemiseen ja elämään)
- Liikutko liikaa tai liian vähän? Jos on väsynyt niin kannattaa mieluummin jättää kovat reenit väliin. Jos liikut liian vähän, liiku enemmän :) Joka päivä kantsii ainakin hyötyliikkua tai ainakin käydä kävelyllä. Iltakävely auttaa myös rentoutumaan ja nukkumaan. Itse suosittelen kyykkäämään, mavettamaan, työntämään ja vetämään säännöllisesti.
- Jos koet että sinulla on ongelma mistä et pääse eroon, myönnä se itsellesi ja hanki apua ja puhu asioista eli ole avoimempi. Mm. siksi tämä blogi itsellä. Pieniä askelia kerrallaan :)
- Ole kiitollinen hyvistä asioista päivittäin. Tähän pitää itsekin tutustua tarkemmin :)
- Sosiaaliset suhteet ja rakkaus ovat myös tärkeitä. Hengaile kivojen ihmisten (ei pelkästään donkkaillen) ja perheen kanssa enemmän. Ihminen on kuitenkin lauma eläin ja niin edelleen.
-Harrasta säännöllissesti jotain mistä tykkäät täysillä.
Muuta? Ehkä, nyt ei tuu muuta mieleen :) Nää tekstit on aika sekavia ajatusjuoksuja.
T,
Keklumestari
Miksi taas skarppausjakso? Koska en ole vieläkään täysin toipunut kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksista. Vaikka labratulokset ja tyroksiiniannokset ovat olleet kohdillaan jo alkukesästä saakka, fiilis ei ole edelleenkään kuin voittajalla. Toipuminen voi kyllä viedä todella pitkään koska mun ongelmat ovat todennäköisesti olleet päällä ainakin jossain määrin jo lukioajoista saakka. Syitä on todennäköisesti monia. Unen saannin (ajoittainen) vaikeus, liian lyhyet unet (vaikka olen sängyssä joka yö vähintään 8,5 tuntia), todennäköisesti liian alhainen kalorimäärä (tein testin kesällä missä ihan mittailin syömäni ruokamäärän), liian ''kova'' treeni aikoinaan ja nykytilanteeseen verrattuna ehkä myös nykyään, tyytymättömyys arkeen eli menneeseen paskaduuniini ja muuhun pikkukivaan ja stressiä aiheuttavaan mm. vatsavaivat, masennus jne. Ehkä myös parisuhteen puute :D ainakin itselläni.
Unesta
Vaikka nukun/yritän nukkua joka yö nykytietämyksen mukaan ja myös verrattuna muuhun populaatioon hyvän määrän, ei se vaan riittävän. Tai nukun väärään aikaan. Ihmisen unisyklihän on n. 1,5 tunnin mittainen ja perus 7,5 tuntia on siis n. viisi sykliä. Jos siis saa heti unenpäästä kiinni, 8 tuntia sängyssä voisi olla siis ihan hyvä määrä. Mutku ei ilmeisesti oo. Tai nukun siis väärään aikaan eli rytmi on pyllyllään. Nykytietämyksen mukaan liian myöhään nukkumaan meneminen ei ole yhtä terveellistä kuin aiemmin nukkumaan meneminen. Eli ihmisen pitäisi nukkua auringon mukaan aka luonnollisesti rytmissä mutta suomessa se ei aina ole ihan mahdollista. Mutta siihenkin on keinonsa. Niistä lisää alempana.
Aiemmin nukkumaan meneminen ei tietysti aina ole helppoa koska on kaikenmaailman houkutuksia/turhakkeita (kai) mikä estää tai antaa tekosyyn olla menemättä nukkumaan. Tv, penkkiurheilu, tietokoneet/kännykät, videopelit ja muu viihde muutaman mainitakseni. Mutta miksi annamme erinäisten syiden valvottaa turhaan? En tiedä. Mutta itse yritän nyt taas pitää paremmin kiinni itseni kanssa sovituista säännöistä terveyden, hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoittelussa. Unen merkitystä itselleni en ole vielä täysin päässyt todistamaan koska mm. viikonloppuisin sitä yleensä valvoo vähän pidempään kuin olisi hyväksi. Onhan se ymmärrettävää kun sosiaaliset suhteet sitä yleensä vaatii :) Mutta jos nukut (toivottavasti) sen suositellun n. 8 tunnin määrän enivei, eikö olisi parempi että tekisit sen terveytesi ja stressintapon vaatimalla tavalla? Eli menisit ajoissa nukkumaan. Millä perustelet sitten tämän itsellesi? Päivässä on kuitenkin se 24 tuntia, aina. Jos menet ajoissa nukkumaan nouset myös aiemmin eli sulla on käytössä sama aika heräämisajasta riippumatta. Eri asia on tietenkin se jos nukut liian vähän, mitä kenenkään ei kannata tehdä. Ja jos nouset aiemmin olet tehnyt päivän askareet aikaisemmin ja sulle jää ihan yhtä hyvin aikaa tehdä asiat ennen kuin on yö myöhä. Ja jos tuntuu että aika ei riitä, todennäköisesti on tarpeen karsia elämästä turha paska pois.
Mikä sitten on hyvä aika mennä nukkumaan? Jotkut sanoo että mahdolisimman paljon ennen 12. Eli 21-23 välissä varmaan :) ja herätä 6-7 aikaan. Kuulostaako ankealta? Ehkä, mutta itse en ainakaan halua olla nykyfiiliksissä lopunelämääni tai saada jotain muuta kivaa oireyhtymää kuin kilpirauhasenvajaatoiminta. Jos menen nukkumaan 2130 ja herään seiskalta. Menen (menisin) töihin ja pääsen kotiin ennen neljää. Neljältä voi mennä vaikka treenaamaan ja senkin jälkeen jää aika paljon aikaa tehdä muuta kivaa. Itselle tämä kiva on mm. kitaransoittoa, laulua, videopelien pelaamista ja netflixiä ym. Itsehän olen tällä hetkellä lomautettuna joten periaatteessa mulla ei ole velvollisuuksia mennä nukkumaan tai herätä ajoissa. Ja kun mulla ei ole muitakaan velvollisuuksia kuten vaimo/perhe, joku voisi sanoa että mun ei ole syytä noudattaa järkevää rytmiä ja moni haluaisi varmaan mun tän hetkisen vapauden :) Mutta ei se oman kokemuksen mukaan tee hyvää. Koska kroppa tykkää rutiinista. Ja jos mulla/sulla on vapaus tehdä asioita omaan tyyliin miksi tehdä se niin että voit huonosti? Mä en keksi mitään järkevää syytä. Ja mun mielestä kuulostaa ihan kivalta että saa nukuttua tarpeeksi ja voi hyvin :) Mun tapauksessa tää tarkoittaa varmaan kuutta unisykliä aka todennäköisesti mun pitää olla sängyssä vähintään 9,5 tuntia :D Se ei ole minulta pois mistään oikeasti tärkeästä. Eikä todennäköisesti sinultakaan olisi...?
Onhan se rytmin muutos vaikeata kun voi paskasti ja haluaisi levätä enemmän vaikka viikonloppuisin. Mut mikään muutos ei yleensä tapahdu heti ja se vaatii jonkin verran sisua. Mutta väitän että se on sen arvoista.
Syömisestä
Itselle selvisi kesällä että on tullut syötyä kalorimääräisesti vähän liian vähän eikä se pitemmässä kaavassa ole todellakaan terveellistä. Veikkaan silti että olen aina syönyt huomattavasti enemmän kuin moni minun lähipiiristäni ja ystävistäni. Tämä saattoi johtaa mulla kilppariongelmiin tai on varmaan ainakin osasyyllinen. Harva ihminen syö tänä päivänä oikeasti tarpeeksi. Ja säännöllisesti. Varsinkaan kuntoilijat. Itse olen syönyt aina näläntunteen mukaan mutta kun tulee liikuttua suhteellisen paljon se ei ole riittänyt. Ja kun 2010 lopetin vilja ja maitotuotteiden käytön, kalorimäärä todennäköisesti tippui koska vedin aika pitkälti ruisleipäjugurttimyslilinjalla. Lisäksi huonot ruokatavat vaikuttavat mm. insuliinin ja sitä kautta myös monien muiden hormonien toimintaan.
Nykyään vedän aika paljon riisiä ja perunaa mikä on korjannut tilannetta. Proteiinia olen saanut aina tarpeeksi. Liian vähästä syömisestä tulee ongelma siinä vaiheessa kun esim. paino nousee ja koittaa sitten rajoittaa syömistään lisää. Siihen kun lisää kovaa rääkkitreeniä tai maratonitreenin vielä vähemmillä kaloreilla ja hiilareilla sekä ''kiireellä'' ja liian vähällä levolla ryyditettynä, soppa on kasassa. Hyvin yksinkertaistettuna sanottuna, ei se kroppa toimi oikein jos se ei saa rakennusaineita ja polttoainetta. Ikävä kyllä kaikenmaailman pussikuurit ja pikaiseträäkkitreenit ovat saaneet paljon julkisuutta ja kyllähän niillä tuloksia saa alkuun mutta tervettä se ei ole. Mulla ei riitä asiantuntemus kirjoittaa näistä asioista tarkemmin mutta ihan maalaisjärjellä kehotan ihmisiä syömään enemmän :) Kokonaisuuden puutteista myös syömisen suhteen voit todistaa ihan allekirjoittaneesta. Jos luulet syöväsi tarpeeksi niin haastan sut syömään yhden päivän kanssani ;) Esim. säännöllisellä treenillä itselleni liian vähän on vaikka 2500 kaloria ja se on aika paljon sapuskaa.
Miten sitten kannattaa syödä? No mahdollisimman käsittelemätöntä ja laadukasta ruokaa tietty. Mitä lyhyempi tuoteselostus tai mielellään sen puute sitä parempi. Ite en kyl käytä maito- tai viljatuotteita mutta en minä sitä muille tuputa mutta kannustan sinuakin miettimään omaa terveyttäsi ja mitä suuhusi panet. Ihmisen ei kuulu olla säännöllisesti sairas piste
Ei ruoasta silleen kannata liikaa ottaa stressiä. 3-5 ateriaa päivässä on ihan tarpeeksi. Proteiinia joka aterialle, kylkeen kasviksia ja/tai marjoja (ja esim. riisiä tai perunaa). Proteiinia pitäisi syödä ihan virallistenkin suositusten puolesta vähintään ''ihannepainon'' verran. Treenaaville sit enemmän, luonnollisesti. Hiilarit kantsii ottaa enemmän liikunnan yhteydessä eli periaatteessa aamulla ei kannata vetää hiilaripommia vaan proteiini ja rasvapainoitteisempi ateria. Ja aamulla ja lounaalla kantsii syödä reilusti. Illalla voi kokeilla unta tukemaan hiilariannosta. Oma lääkärini suositteli kokeilemaan jopa 100 g hiilariannosta. Hiilarit ei siis tarkoita sokeria vaan enemmänkin tärkkelypitoista settiä eli riisiä, bataattia ja perunaa. Ja tietysti marjoja ja hedelmiä sopivasti :)
Stressistä ja mielenterveydestä, tavoista ja liikunnasta
Stressi ja mielenterveys meinaa tässä yhteydessä (ja mun mielestä muutenkin) kaikkea kehoa rasittavaa ärsykettä ja toimintaa. Siihen kuuluu siis mm. yllämainitut asiat ja kaikennäköistä muuta arjesta kuten esim. liikunta, ''kiire'', meteli, ruuhka, alkoholi, tupakkatuotteet jne. Liika stressi on aina liikaa huolimatta siitä mielletäänkö se hyväksi vai pahaksi. Esim. Liikunta vs liian kuormitettu työ. Nykytilanteessani välillä mietin reenaanko liikaa? Ehkä. Onko sikarit turha stressitekijä? (onhan se :) lopettaminen kesken, ostin nicorettea testiin avuksi :) ) Stressaanko jännityoireita liikaa? (joo tottakai, ei oo kivaa). Stressaanko tulevaisuutta? Ehkä :) Onko yksikin alkoholiannos liikaa? Ehkä. Stressaanko edelleen nukkumista? Jonnin verran. Eri asteinen masennus? Ei kivaa.
Fudiksissa ja lätkissä tulee ainakin vedettyä yleensä loppuun asti täysillä :) Mikä ei varmaan ole hyvä idea, täytyy rauhoittua tulevilla kausilla. Salilla olen alkanut nyt taas käymään säännöllisesti joka toinen tai kolmas päivä. Liekö liikaa? En tiedä, pitää ainakin saada tuo uni kuntoon niin näkee palautumisen tason. En mä mitään rääkkitreeniä kuitenkaan vedä. Tupakointia nyt ei varmaan kukaan voi puolustella :) vaikka olenkin kokenut huikeita hetkiä sikari suussani, ei se ole oikeasti tarpeellista. Kesäisin on tullut aina poltettua ''liikaa'' omasta mielestäni. Jännitysoireet (lähinnä tuo suolen toiminta) rajoittavat ihan elämistä ja asioiden tekemistä. Tulevaisuudesta olen sen verta määrätietoinen nykyään että etenen pikkuhiljaa sinne suuntaan että pystyn nauttimaan siitä mitä teen päivittäin. Eli siitä ei tarvii olla huolissaan. Alkoholin käyttöni on aina ollut hallussa mutta siitä on tullut tavallaan rutiinia ja yleensä jää vain paska maku vaikka yleensä onkin hauskaa. Joten mielestäni yksikin annos on liikaa koska tiedän tekeväni itselleni hallaa ja ihan tutkitusti se vaikuttaa uneen ja palautumiseen. Nukkumisen kanssa on edelleen ongelmia mutta uskon että oikean rytmin löytyminen ja määrän lisääminen auttaa. On mulla apuna muutamia juttuja myös :) (Sinistä valoa suodattavat lasit, piikkimatto, täysin pimeä huone ja doupitkin) Vaikken varmaan enää oikeastaan masentunut olekaan, fiilis ei ole aina paras mahdollinen mutta laitan sen nykyään lähinnä tuon väsymyksen ja unen vähyyden piikkiin. Olen minä syvemmälläkin ollut mutta olen aina ollut sen verta velvollisuuden tuntoinen ja hoitanut asiani enkä ole jäänyt sängynpohjalle makaamaan. Paitsi joskus amk aikoina :)
Edellä mainitut on arkisia ja mun elämään kuuluvia hallitsevampia stressitekijöitä. Osasta haluan päästä eroon ja osaa muutan omaan tilanteeseeni sopivaksi. Osaan ongelmista olen löytänyt avun itsekseni ja itsestäni, osaan tarvitsen vielä todennäköisesti apua.
Lopuksi
Niinkuin aiemmin mainitsin, muutos ei ikinä ole nopeaa varsinkaan silloin jos haluamme muuttaa usein tekemiämme asioita.Ja muutosta kannattaa lähteä tekemään pikkuhiljaa yksi askel kerrallaan.
Yllä siis esimerkkejä omasta elämästäni ja asioista mihin tiedän itse tarvitsevani muutosta ja alla esimerkkejä mitä kannattaa pohtia omassa elämässäsi:
- Syötkö tarpeeksi ja säännöllisesti? Eli vähintään aamupala, lounas ja päivällinen. Syö aina tarpeeksi. Joka aterialle proteiinia ja rehuja. Jos et syö aamupalaa, aloita lisäämällä se.
- Et syö tarpeeksi rehuja? No aloita lisäämällä jollekin aterialle vaikka porkkana.
- Onko paljon makeannälkää/napostelun tarvetta? Todennäköisesti et syö tarpeeksi ja säännöllisesti tai stressin ja insuliinin kanssa on ongelmia.
- Nukutko tarpeeksi? 7-8 tuntia tai tarpeen mukaan enemmän 21-23--6-8 välillä. Kenenkään ei ole pakko katsoa telkkaria tai lojua netissä iltaisin kun pitäisi olla nukkumassa. Tekniikka kiinni väh. tunti ennen nukkumaanmenoa. Kahvi ym. piristeet kannataa lopettaa ensimmäisenä jos on unen kanssa ongelmia. Ei se alkoholikaan auta unen laadun kanssa. Tee ohjattua rentoutumista tai keskity syvään vatsahengitykseen. Itse makoilen melkein joka ilta piikkimatolla lukien ja hengitykseen keskittyen. Pimennä huone, käytä sinistä valoa suodattavia laseja.
- Oletko onnellinen arjessa? Jos et, muuta asiat mistä et tykkää. Helpommin sanottu kuin tehty mutta se on sen arvoista. Länkkäreinä meillä on aika paljon vaikutusvaltaa siihen mitä teemme päivittäin. (Tämä pätee siis kaikkeen tekemiseen ja elämään)
- Liikutko liikaa tai liian vähän? Jos on väsynyt niin kannattaa mieluummin jättää kovat reenit väliin. Jos liikut liian vähän, liiku enemmän :) Joka päivä kantsii ainakin hyötyliikkua tai ainakin käydä kävelyllä. Iltakävely auttaa myös rentoutumaan ja nukkumaan. Itse suosittelen kyykkäämään, mavettamaan, työntämään ja vetämään säännöllisesti.
- Jos koet että sinulla on ongelma mistä et pääse eroon, myönnä se itsellesi ja hanki apua ja puhu asioista eli ole avoimempi. Mm. siksi tämä blogi itsellä. Pieniä askelia kerrallaan :)
- Ole kiitollinen hyvistä asioista päivittäin. Tähän pitää itsekin tutustua tarkemmin :)
- Sosiaaliset suhteet ja rakkaus ovat myös tärkeitä. Hengaile kivojen ihmisten (ei pelkästään donkkaillen) ja perheen kanssa enemmän. Ihminen on kuitenkin lauma eläin ja niin edelleen.
-Harrasta säännöllissesti jotain mistä tykkäät täysillä.
Muuta? Ehkä, nyt ei tuu muuta mieleen :) Nää tekstit on aika sekavia ajatusjuoksuja.
T,
Keklumestari
tiistai 20. lokakuuta 2015
Taikaranteet
Tämä blogikirjoitus ei kerro jääkiekosta vaikka ajoittain raviksen jäällä nähdään ''maagisia'' (jäisiä) liikkeitä allekirjoittaneen toimesta vaan ranteiden/käsivarren hyvinvoinnista. Jukka rajalalla on oikein mainio video monipuolisiin lämmittely ja liikkuvuus liikkeisiin Click.
Itse en pysty kaikkiin kyseisen videon liikkeisiin tuntematta kipua tai muuten vaan ilkeää tunnetta vasemmassa ranteessani/Peukalon juuressa. Ja liikkuessa kipu, tai muutenkaan tietty, ei ole ikinä hyvä asia. Syytä minun ranne ongelmiini ei ole löydetty vaikka olen käynyt ihan magneettikuvissakin asti. Osasyyllinen voi olla lacrosse, kitaransoitto tai videopelaaminen. Mene ja tiedä. Viime aikoina olen kovasti miettinyt mitä voisin tehdä päästäkseni eroon näistä ongelmista. Olis kiva reenaa taas käsilläseisontaa :)
Kuten monesti nykymaailmanmenossa on vialla, on tasapaino. Esim. ''stressitekijät'' vs lepo, yläselän heikkous vs rintarangan tiukkuus jne. muutaman esimerkin ihmisen liikkumisesta ja hyvinvoinnista mainitakseni. Ranteen tapuksessa vika saattaa olla siinä ettei ole tullut reenattua ojennuspuolen lihaksia. Salilla tulee luonnostaan paljon puristusvoimaa lisääviä juttuja esim. mave, leuat jne.
Idea kuminauhan käyttämisestä ranteen hyvinvointiin on muhinut jo jonkun aikaa kun tutustuin viime vuonna? Pavel Tsatsoulinen Simple and Sinister ohjelmaan (kantsii muuten tsekata, tai tuu mun koutsattavaks vinkvink, jos kaipaa simppeliä ja toimivaa ohjelmaa :) ). Mutta jostain syystä on sitten itse kuminauhaa kokeillut kuin hetken aikaa. Ohjelmahan koostuu kahvakuulan kanssa tehtävuistä etuheilautuksista ja turkkilaisista ylösnousuista ja muutamasta muusta lämmittely ja liikkuvuusliikkeestä ja ne itsessään tuntui auttavan aikoinaan rannekipuun. Todennäköisesti ylösnousujen kokonaisvaltainen kuulan hallitseminen myös käsivarren lihaksilla taisi tehdää hyvää myös minun ranteilleni.
Enivei, mä rupesin tekemään noin pari viikkoa sitten kuminauhalla sormien ojennuksia ja sitten tajusin että mitä jos lisään harjoitukseen hieman liikettä? Liike on aina hyväksi :) Eli itse liike on todella simppeli. Laita kuminauha supussa olevien sormien ympärille ja ojenna sormia suoraksi. Pidä nauha kireänä ja lähde ojentamaan ja koukistamaan rannetta edestakaisin. Täts it. Jos ei rupea polttamaan teet jotain väärin tai kuminauha on liian löysä :) Itse laitan kumpparin mahdollisimman alas peukalon juureen koska muuten se saattaa tuntua ilkeältä. Alla vielä video esimerkiksi. Lisää tuohon vielä olkavärkkiä tai kahvakuula haloja tai vastaavaa niin kädet ja olkapäät pysyvät kunnossa :)
T: Koutsi Keklumestari
Itse en pysty kaikkiin kyseisen videon liikkeisiin tuntematta kipua tai muuten vaan ilkeää tunnetta vasemmassa ranteessani/Peukalon juuressa. Ja liikkuessa kipu, tai muutenkaan tietty, ei ole ikinä hyvä asia. Syytä minun ranne ongelmiini ei ole löydetty vaikka olen käynyt ihan magneettikuvissakin asti. Osasyyllinen voi olla lacrosse, kitaransoitto tai videopelaaminen. Mene ja tiedä. Viime aikoina olen kovasti miettinyt mitä voisin tehdä päästäkseni eroon näistä ongelmista. Olis kiva reenaa taas käsilläseisontaa :)
Kuten monesti nykymaailmanmenossa on vialla, on tasapaino. Esim. ''stressitekijät'' vs lepo, yläselän heikkous vs rintarangan tiukkuus jne. muutaman esimerkin ihmisen liikkumisesta ja hyvinvoinnista mainitakseni. Ranteen tapuksessa vika saattaa olla siinä ettei ole tullut reenattua ojennuspuolen lihaksia. Salilla tulee luonnostaan paljon puristusvoimaa lisääviä juttuja esim. mave, leuat jne.
Idea kuminauhan käyttämisestä ranteen hyvinvointiin on muhinut jo jonkun aikaa kun tutustuin viime vuonna? Pavel Tsatsoulinen Simple and Sinister ohjelmaan (kantsii muuten tsekata, tai tuu mun koutsattavaks vinkvink, jos kaipaa simppeliä ja toimivaa ohjelmaa :) ). Mutta jostain syystä on sitten itse kuminauhaa kokeillut kuin hetken aikaa. Ohjelmahan koostuu kahvakuulan kanssa tehtävuistä etuheilautuksista ja turkkilaisista ylösnousuista ja muutamasta muusta lämmittely ja liikkuvuusliikkeestä ja ne itsessään tuntui auttavan aikoinaan rannekipuun. Todennäköisesti ylösnousujen kokonaisvaltainen kuulan hallitseminen myös käsivarren lihaksilla taisi tehdää hyvää myös minun ranteilleni.
Enivei, mä rupesin tekemään noin pari viikkoa sitten kuminauhalla sormien ojennuksia ja sitten tajusin että mitä jos lisään harjoitukseen hieman liikettä? Liike on aina hyväksi :) Eli itse liike on todella simppeli. Laita kuminauha supussa olevien sormien ympärille ja ojenna sormia suoraksi. Pidä nauha kireänä ja lähde ojentamaan ja koukistamaan rannetta edestakaisin. Täts it. Jos ei rupea polttamaan teet jotain väärin tai kuminauha on liian löysä :) Itse laitan kumpparin mahdollisimman alas peukalon juureen koska muuten se saattaa tuntua ilkeältä. Alla vielä video esimerkiksi. Lisää tuohon vielä olkavärkkiä tai kahvakuula haloja tai vastaavaa niin kädet ja olkapäät pysyvät kunnossa :)
T: Koutsi Keklumestari
tiistai 22. syyskuuta 2015
Kakkahousun tunnustuksia osa 2: Kakkahousun seikkailu Tallinnassa
Kirjoitin aiemmin omista jännitysongelmistani joten olin hieman vastahakoinen kun isäni kysyi pystyisinkö käydä Tallinnassa hakemassa kellon Malmin kirjastoon ja vähän juomia kun autolla oli tarkoitus mennä. No minä sitten päätin kuitenkin lähteä koska pakko tehdä asioita vaikka jännittäisikin.
Matkaan lähtö kuumotteli ihan niin paljon kun alkuun pelkäsinkin mutta pikaisen terminaalipysähdyksen, tyhjentäytymisen ja ''douppaamisen'' jälkeen uskalsin mennä jonottamaan autojonoon. Inhoan jonottamista varsinkin jos se tehdään autolla eikä ole ''pakopaikkaa'' :) No jonottamisen lomassa uskalsin jopa syödä aamupalaa. Jonotus menikin suht leppoisasti (mutta jännittäen) syöden ja laulaen.
Laivaan päästyäni kävin tekemässä juomien ennakkotilauksen ja samalla skauttailin missä puuterihuoneet sijaitsevat. Sen jälkeen pyöriskelin laivalla ja kävin kaupassakin ostamassa sikareita joita menin sitten polttelemaankin. Sikarien/tupakkatuotteiden roolia omiin jännitysongelmiin olen miettinyt ja kai ne pitäisi lopettaa kokonaan vaikken ''paljon'' poltakaan. Kaikki ylimääräiset stressitekijät ovat nimenomaan ylimääräisiä ja turhia ihmisen hyvinvoinnille.
Sikarin polttelun jälkeen uskalsin mennä kokeilemaan bingoa. En voittanut mutta sain lopun arvonnassa suklaalevyn :) Bingon jälkeen menin puuteroimaan nenääni jonka jälkeen oli pakko lähteä autolle odottamaan. No, odotus meni ihan mukavasti laulellen, taas. Kumma homma että jännitys helpottaa kun sitä ei ajattele liikaa... Mutta fiilis ei ollut kuitenkaan mikään huikea, varsinkin kun pitäisi lähteä ajamaan tuntemattomaan maahan ja kaupunkiin. Douppingin avulla pääsin kuitenkin Tallinnan puolelle suht hyvin. Rupesin syöttämään kännykän GPS:ään kellon noutopaikan osoitetta ja kakkahätä unohtui ja sen tilalle tuli suoranainen paniikki kun kännykkä ei toiminutkaan enkä saanut reittiä toimimaan. Hetken paniikissa sekoiltuani ja eksymistä kuumotelleena ajoin tiensivuun ja yritin saada GPS:ää toimimaan myös kännykän asetuksia säätämällä. No eihän se toiminut mutta sain kartan toimimaan niin että siinä näkyi myös paikka missä olin. Onneksi määränpää ei ollut hirveän pitkällä ja olin kotona katsonut mestan sijainnin. Jos en olisi katsonut olisin varmaan edelleen Tallinnassa :D
Hieman sekoiltuani (yksisuuntainen pätkä sekoitti mun suunnitelmat täysin) löysin määränpäähän ja sain kellon noudettua ilman suurempaa säätöä kun kaupat oli jo tehty Isäni toimesta.Mutta onneksi Virolaiset osaavat usein myös Suomea :D Kellon noudon jälkeen kävin läheisessä kaupassa ostamassa pari tuliaispulloa ja limpparia paniikista kuivuneelle suulle. Sitten suuntasin takaisin satamaan päin ja laitoin auton parkkiin ja kävin pyörimässä kaupoissa ostamassa lisää juomaa :) ja syömässä Taldrik eli lautanen nimisessä grillissä. Ruoka oli oikein hyvää ja tarjoilijat oikein nättejä :) Epämukava vessahädän tunne tuli kyllä takaisin ja oli päällä koko loppureissun ajan mutta luotin doupin voimaan ja selviydyin itseäni nolaamatta kotiin n. 9 aikaan illalla. Tulomatkalla pyörin laivalla muutaman sikarin välillä polttaenja pelailin konsoleita jokusella eurolla.
Mikä on tarinan tarkoitus? Ei varmaan kummempi kun ei näillä mun kirjoituksilla muutenkaan ole kunhan kirjoitan koska mun mielestä tää oli kuumottavahko (ja hauskakin?) kokemus lähes eksymisestä vieraaseen maahan ja ehkä tästäkin voi jotain oppia. Mutta ehkä se että vaikka vanhoista tavoistaan ja mielenvikaisuuksistaan on vaikea päästä eroon niin niiden ei tulisi antaa vaikuttaa elämään ja niihin asioihin mitä haluaisit tehdä. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka selvisin reissusta itseäni nolaamatta tein sen ''huijaamalla'' enkä usko että se on täysin tervettä, eikä sen pidäkään olla. Ihmisen ei pidä luottaa mihinkään ihmepillereihin tai pikaratkaisuihin (vaikka edellämainittu pitää minun tapauksessa paikkansa liian usein). Itselleni tämä kokemus osoitti jälleen kerran sen että monet elämää epämiellyttäväksi tekevät asiat ovat vain päänsisäisiä ja niitä pystyy/pitäisi pystyä hallitsemaan. Sekin on helpommin sanottu kuin tehty.
Matkaan lähtö kuumotteli ihan niin paljon kun alkuun pelkäsinkin mutta pikaisen terminaalipysähdyksen, tyhjentäytymisen ja ''douppaamisen'' jälkeen uskalsin mennä jonottamaan autojonoon. Inhoan jonottamista varsinkin jos se tehdään autolla eikä ole ''pakopaikkaa'' :) No jonottamisen lomassa uskalsin jopa syödä aamupalaa. Jonotus menikin suht leppoisasti (mutta jännittäen) syöden ja laulaen.
Laivaan päästyäni kävin tekemässä juomien ennakkotilauksen ja samalla skauttailin missä puuterihuoneet sijaitsevat. Sen jälkeen pyöriskelin laivalla ja kävin kaupassakin ostamassa sikareita joita menin sitten polttelemaankin. Sikarien/tupakkatuotteiden roolia omiin jännitysongelmiin olen miettinyt ja kai ne pitäisi lopettaa kokonaan vaikken ''paljon'' poltakaan. Kaikki ylimääräiset stressitekijät ovat nimenomaan ylimääräisiä ja turhia ihmisen hyvinvoinnille.
Sikarin polttelun jälkeen uskalsin mennä kokeilemaan bingoa. En voittanut mutta sain lopun arvonnassa suklaalevyn :) Bingon jälkeen menin puuteroimaan nenääni jonka jälkeen oli pakko lähteä autolle odottamaan. No, odotus meni ihan mukavasti laulellen, taas. Kumma homma että jännitys helpottaa kun sitä ei ajattele liikaa... Mutta fiilis ei ollut kuitenkaan mikään huikea, varsinkin kun pitäisi lähteä ajamaan tuntemattomaan maahan ja kaupunkiin. Douppingin avulla pääsin kuitenkin Tallinnan puolelle suht hyvin. Rupesin syöttämään kännykän GPS:ään kellon noutopaikan osoitetta ja kakkahätä unohtui ja sen tilalle tuli suoranainen paniikki kun kännykkä ei toiminutkaan enkä saanut reittiä toimimaan. Hetken paniikissa sekoiltuani ja eksymistä kuumotelleena ajoin tiensivuun ja yritin saada GPS:ää toimimaan myös kännykän asetuksia säätämällä. No eihän se toiminut mutta sain kartan toimimaan niin että siinä näkyi myös paikka missä olin. Onneksi määränpää ei ollut hirveän pitkällä ja olin kotona katsonut mestan sijainnin. Jos en olisi katsonut olisin varmaan edelleen Tallinnassa :D
Hieman sekoiltuani (yksisuuntainen pätkä sekoitti mun suunnitelmat täysin) löysin määränpäähän ja sain kellon noudettua ilman suurempaa säätöä kun kaupat oli jo tehty Isäni toimesta.Mutta onneksi Virolaiset osaavat usein myös Suomea :D Kellon noudon jälkeen kävin läheisessä kaupassa ostamassa pari tuliaispulloa ja limpparia paniikista kuivuneelle suulle. Sitten suuntasin takaisin satamaan päin ja laitoin auton parkkiin ja kävin pyörimässä kaupoissa ostamassa lisää juomaa :) ja syömässä Taldrik eli lautanen nimisessä grillissä. Ruoka oli oikein hyvää ja tarjoilijat oikein nättejä :) Epämukava vessahädän tunne tuli kyllä takaisin ja oli päällä koko loppureissun ajan mutta luotin doupin voimaan ja selviydyin itseäni nolaamatta kotiin n. 9 aikaan illalla. Tulomatkalla pyörin laivalla muutaman sikarin välillä polttaenja pelailin konsoleita jokusella eurolla.
Mikä on tarinan tarkoitus? Ei varmaan kummempi kun ei näillä mun kirjoituksilla muutenkaan ole kunhan kirjoitan koska mun mielestä tää oli kuumottavahko (ja hauskakin?) kokemus lähes eksymisestä vieraaseen maahan ja ehkä tästäkin voi jotain oppia. Mutta ehkä se että vaikka vanhoista tavoistaan ja mielenvikaisuuksistaan on vaikea päästä eroon niin niiden ei tulisi antaa vaikuttaa elämään ja niihin asioihin mitä haluaisit tehdä. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka selvisin reissusta itseäni nolaamatta tein sen ''huijaamalla'' enkä usko että se on täysin tervettä, eikä sen pidäkään olla. Ihmisen ei pidä luottaa mihinkään ihmepillereihin tai pikaratkaisuihin (vaikka edellämainittu pitää minun tapauksessa paikkansa liian usein). Itselleni tämä kokemus osoitti jälleen kerran sen että monet elämää epämiellyttäväksi tekevät asiat ovat vain päänsisäisiä ja niitä pystyy/pitäisi pystyä hallitsemaan. Sekin on helpommin sanottu kuin tehty.
torstai 23. huhtikuuta 2015
Terveen elämän yksinkertaiset ohjeet ja ryhdin tsekkaus
Sain itselleni pari harjoitusasiakasta valmennukseen. Toinen on tuttu ja toinen on tämän tutun tuttu :D No vielä ei olla hirveästi reenattu, lähinnä haastattelut hoidettu ja toisen kanssa käytiin vähän liikkeitä läpi. Mut enivei, juteltiin myös ruokavaliosta ja rupesin kirjaamaan pari yksinkertaista vinkkiä/olennaista asiaa mitä ruokailuun tulee. No homma lähti vähän käsistä kun listaan tuli vähän kaikkea mistä olen aikaisemminkin kirjoittanut mutta en ehkä näin käytännöllisessä muodossa. Joten tässä ohjeet millä pääsee mun mielestä todella pitkälle hyvään terveyteen. Tiedän että joku voi olla eri mieltä minun kanssani mut se ei kiinnosta mua.
| Nuku |
|
|
| Syö |
|
|
|
|
Hallitse
stressiä ja liiku
|
|
|
|
|
Kävin veljeni luona ottamassa muutaman kuvan ryhdistäni. Samalla näki kehonkoostumuksen uusista kulmista ja mahdolliset epätasapainot. Ja eihän se kivalta näyttänyt :D Ei nyt pahaltakaan mutta muutama seikka näkyi selvästi vaikken ole asiaan juurikaan perehtynyt aikaisemmin. Eli mitä kaikkea kuvat paljasti? Pää on hieman eteenpäin työntyneenä joka johtuu varmaan istumatyöstä. Alaselän kaari/lordoosi on ehkä hieman ylikorostunut joka voi myöskin johtua istumatyöstä. Oikeanpuolen ulompi vinovatsalihas on isompi kuin vasemman puolen, ja muutenkin yläkehon lihaksisto on suurempi oikealla kuin vasemmalla. Oikean puolen suurempi koko on ihan loogista koska olen oikea kätinen ja mm. pelaan lätkää rightina ja pelasin Lacrossea käytännössä koko ajan rightina koska olin mokke :) Ja näyttää myös siltä että oikea olkapää olisi vähän ylempänä kuin vasen puoli tai sitten oikeanpuolen lonkka on ylempänä kuin vasen tai eroa on jossain muualla joka johtaa vinossa olemiseen tai kuva on otettu silloin kun en ollut täysin paikoillani :) Oikeanpuolen lihaksisto on kyllä selkeästi suurempi kuin vasemmanpuolen ja kuvien ottaminen oli todella avartavaa koska itsensä näkee kuvista aivan eri perspektiivistä kuin peilistä. Jalkojen lihaksistosta nyt ei kannata mitään sanoa koska mulla ei ole jalkoja :D Ne on ensimmäisenä hankintalistalla :D Mittailin muutama viikko sitten kehoni mittasuhteita tehokkaimman mavetyylin selvittämiseksi. Mittasin jalan ja käsien pituuden suhdetta torsoon ja pituuteen etc. Tuloksena oli että mulla on pitkä torso ja kädet (käsi on ehkä pitkän ja keskiverron rajamailla) ja ja lyhyet jalat. Ja opastusvideon mukaan, mistä bongasin tämän mittasuhdeteorian, mulle käy perinteinen mave tai sumo tyyli (sumo tyyli voisi olla parempi kun kädet ei ole selvästi keskivertoa pidemmät) eli kumpi tuntuu mukavammalta on parempi. Vielä en ole hirveästi sumo tyyliä kokeillut. Ehkä mä pyrin siihen 200 Kg perinteiseen maveen ennenkuin rupean kokeilemaan :D Seuraavaksi olisi sitten aiemmassa kirjoituksessa mainittu olkavärkki (aka köyhänmiehen Shoulderök) kunhan saan pienen videon kuvattua :D Piis, Samwais |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)