Peliarvostelu/Hehkutus :) : Fallout 4 Editoitu

Olen pelannut tänä vuonna useampaa loistavaa peliä kuten Bloodborne, Metal Gear Solid 5, Witcher 3 ja Arkhamn Knight, unohtamatta yllättävän kovaa ja hauskaa Rocket Leagueta ja hengailupossen kestosuosikkia Änäriä. Mutta yksi sarja jonka uutta osaa odottaa aina jo edellisen ilmestyessä :D on Fallout sarjan pelit. Edellä mainitut ovatkin enemmän taito ja täydellisen suorituksen metsästystä alleviivaavia. Loistavia kuitenkin vaikka itse olen yleensä rynnäkkötaktiikalla etenevä :) Joten uusi fallout on todella odotettu fiilistelevää suoritusta vaativa eikä suurempia ''mahdollisimmanhyvinsuoritus''paineita ole juurikaan. 

New Vegasista on kulunut jo 5 vuotta joten odotus on ollut suhteellisen pitkä. Itse rakastuin sarjaan aikoinaan Fallout 3:sen ilmestyessä. Tiesin kyllä sarjan maineen jo ennestään mutta en ollut pelannut näitä klassikoita ennen 3 osaa. Ystäväni Ila hommasi Fallout 3:n ja vietin monta iltaa katsellen ja itsekin välillä pelaten ja olin koukussa :) Hommasin pelin myös vanhalle ruoska PC:lleni joka ei jaksanut pyörittää peliä kunnolla mutta silti pelasin sitä aika paljon, koska olin koukussa :D Loppujen lopuksi peli oli itselleni suurin syy hankkia Playstation 3 ja samalla nostaa jonkin aikaa uinunut rakkauteni videopeleihin uudelle tasolle. Toki minulla oli Playstation 2 mutta se ei ollut niin aktiivisessa käytössä kuin nykyiset konsolit. 

Fallout 4 sijoittuu Bostoniin ja sen enempää spoilaamatta, sankari (mies tai nainen, minun tapauksessani punatukkainen misu) lähtee jäljittämään perheenjäseniään. Ei tarinasta viitsi enempää kirjoittaa spoilaamatta mutta päätarinan lisäksi pelissä on luonnollisesti järjetön määrä muutakin tekemistä. Erilaiset sivutehtävät kuten paikkojen puhdistus vihuista, uudisasukkaiden auttamiset, kaman metsästykset tai ihan vaan paikkojen löytäminen ja koluaminen, tiirikoiminen- ja hakkerointi''minipelit'' vievät aikaa melkein huomaamatta :) Ja olenkin salaa tyytyväinen että mulla ei ole muita velvollisuuksia kuin salilla käyminen estämässä pelaamista :D  Tiirikointi ja hakkerointi on pitkälti samanlaista kuin aiemmissa osissa ja itse olen aina tykännyt näistä pienistä lisistä räiskintään ja sniikkailuun.Tuntuu että joka talosta löytyy todella paljon tiirikoitavaa ja hakkeroitavaa. Mikä on tavallaan ihan kiva mutta välillä rajoittaa nopeampaa etenemistä. Myös pieniä kaanonin yksityiskohtia löytyy joka puolelta ja Fallout veteraanit tunnistaa monia tuttuja juttuja. Itse en meinaa muistaa kaikkea luettua ja koettua mutta kyllä tietyt jutut tunnistan minäkin :)

Apuna tehtävissä on tietysti kaikenmaailman astalot joita pystyy myös muokkaamaan paljon, VATS, hahmonkehitys ja taidot sekä paljon mukaan rekrytoitavia kavereita. Kerralla voi olla kuitenkin vain yksi kaveri. Erilaiset kaverit tykkäävät erilaisista lähestymistavoista kuten tiirikoimisesta, rändomien auttamisesta jne. En ainakaan itse ole onnistunut vielä karkoittamaan ketään pelityylilläni :)

Hahmonkehitys perustuu S.P.E.C.I.A.L (Strenght, perception, endurance, intelligence, agility luck) ja Perk systeemiin. SPECIAL systeemissä laitetaan 1-10 pistettä ominaisuuksiin ja se vaikuttaa hahmon ominaisuuksiin ja erilaisien pelaamistapojen onnistumiseen. Voimakas on hyvä meleessä ja pystyy kantamaan paljon kamaa ja älykäs hahmo saa enemmän kokemuspisteitä jne. Perk syteemi toimii samalla periaatteella kuin SPECIAL:kin eli ominaisuuksille laitetaan 1-5 pistettä ja ne vaikuttaa hahmon ominaisuuksiin vähän yksityiskohtaisemmin kuin SPECIAL. Esim. pystyt tiirikoimaan vaikeampia lukkoja tai ei automaattipistoolit tekevät enemmän vahinkoa. Poissa on aiemmista osista tuttu systeemi jossa laitettiin uuden levelin myötä yksittäisiä pisteitä ominaisuuksille kuten pienet aseet, tiirikointi, sniikkaus jne. Uusimekanismi on hieman erilainen mutta lopputulos on kuitenkin sama. Perkit aukeavat SPECIAL pisteiden myötä eli joku Perk vaatii esim. 6 tai enemmän agilityä jne. Tämä on ihan hyvä ja toimiva setti ja edellisistä osista tuttu Perkin/ominaisuuden buustauksen ajoittainen valinnan vaikeus on edelleen läsnä, varsinkin siinä vaiheessa kun suosikki aseet, tiirikointi ja hakkerointi on buustattu täysille :)







VATS on aiemmista osista tuttu aikaa hidastava ja vihollisen osumapaikat erikseen näyttävä systeemi joka käyttää Action Pointseja, mitkä määräytyy, S.P.E.C.I.A.L systeemin ja perkkien ja mm. varusteiden ja ''lääkkeiden'' avulla, ampumiseen ja/tai lyömiseen. Eri aseet käyttää eri määrän AP:ta. Ilman VATS:ia räiskiminen kuuluu asiaan mutta se ei ole niin sujuvaa kuin fps peleissä yleensä joten VATS systeemia kannattaakin käyttää melkein aina kuin siihen on mahdollisuus. Varsinkin tiukoissa paikoissa. Asetta ei voi enää ampua, mikä on sääli mutta ehkä se koettiin liian hyväksi taktiikaksi :D Toki tietyillä Perkeillä saa mahdollisuuden riisua vihollinen aseista. Minun mielestä ammuskelu/räjähdykset tuntuvat aiempaa brutaalimmalta ja miehekkäämmältä, mikä on vain hyvä asia :) Myös räjähteet tekevät pahaa jälkeä viholliseen kuin viholliseen. Fallout maailman kestosuosikkini Combat Shotgun on edelleen kova ja suht usein käytössä, vaikka nykyinen lähestymistapani onkin enemmän sniikkailevan suuntainen.

Poissa on myös aseiden ja varusteiden korjaus eli ne eivät hajoa (paitsi power armor), mikä on sinänsä sääli koska mun mielestä oli kiva löytää vihuilta aseita joilla voit korjata omat suosikki välineet. Power armor menee myös rikki hämmentävän nopeasti. Korjaus asemia on kyllä ympäri maailmaa ja siirtokuntiin voi rakentaa myös sellaisen. Tämä vähentää kyllä ''turhaa'' säätöä ja arpomista. Toisaalta usein kaatuneilta saatavat turhat aseet jää yleensä käyttämättä jos ei ole tarpeeksi ''kantovaraa'' tavaraluettelossa. Kaverit pystyvät kyllä kantamaan jonkin verran kamaa jotta ne voi roudata lähimpään putiikkiin myytäväksi. Aseita ja varusteita voi myös purkaa modaus- tai siirtokuntien rakennustarvikkeiksi. 

Uutena ominaisuutena on tullut siis siirtokuntien perustaminen ja ylläpito. Tämä on minun mielestä vähän rasite koska näihin paikkoihin voi tulla hyökkäys jos paikan puolustus ei ole kyhätty kuntoon ja kuka haluaa lähteä puolustamaan kun kuumottava tehtävä on kesken? Toisaalta minun pelin aikana on tullut vain muutama hyökkäys. Toivottavasti ei rupea tulemaan useammin kun peli etenee ja siirtokuntien määrä lisääntyy.

Miinuspuolia? :) 

Oma pleikkariversioni nykii ajoittain isommissa kähinöissä ja uusille alueille tullessa mutta se ei sinänsä minua haittaa koska en ole mikään suorituskykyä/grafiikkaa ylistävä. Grafiikat yleensä on ihan hyviä ja kivoja maisemia on paljon mutta onko ne tarpeeksi hyviä? Mun mielestä kaikki pelit ovat jo vuosikausia tarpeeksi hyvän näköisiä niin Fallout 4:kin. Pelikokemus on tärkein. Internetissä vissiin keskustellaan taas kerran onko se nyt tarpeeksi nätti mitä trailereissa ym. jne. Tätä on varmaan joka pelin kohdalla nykyään :)  

(New Vegasia riivannut ja pelikokemuksen täydellisyyttä vähentänyt :) jäätymisongelma ei tunnu vaivaavan tätä osaa vaikka muutaman kerran minulla peli onkin jäätynyt uutta paikkaa ladatessa eli sisältä ulos tai ulkoa sisälle mentäessä.)

Muutama kumppani on kadonnut vaikka olen lähettänyt ne tiettyyn paikkaan uutta kumppania kosiskellessa. Tästä on netissä keskustelua eli ilmeisesti joku bugi/tietyt hahmot menevät tiettyyn paikkaan mistä eivät kerro. Tämä on ärsyttävää koska itse tarvitsisin tietyn hahmon yhteen tehtävään. Eiköhän Bethesda korjaa tämän jossain vaiheessa. Täytyy myös tutkia nettiä mistä kadonnut hahmo voisi löytyä.

Ehkä tuo siirtokuntien kyhäily. Ei ole minulle ainakaan vielä kovasti nappaillut vaikka olenkin perustarpeita osaan paikoista kyhäillytkin. Ehkä sitä jossain vaiheessa kokeilen rakentaa jotain isompaa. Kunhan nyt koluan ainakin päätarinan läpi ensin.

Äärimmäisen koukuttava :) En edes kehtaa sano monta kymmentä tuntia olen pelannut ensimmäisen viikon aikana :D mut eipä mulla olekaan muita velvollisuuksia ni kerkeen pelata. 22-23 välinen nukkumaanmeno aikani on muutaman kerran venähtänyt koska olen heikoilla tämän kanssa mutta meinaan skarpata kyllä taas ensifiiliksen haihduttua. 

Edit: Plussana uusi ominaisuus ruumiita ja laatikoita ym. kolutessa ei tarvitse enää rämpyttää ympyrää poistuakseen :) eli helpottaa hommaa kun voi vain liikkua pois laatikon ääreltä seuraavaan kohteeseen.

Tuomio?

Kuten edellä luetusta saattaa moni päätellä, on Fallout 4 mielestäni loistava. Miinuspuolet ovat lähes merkityksettömiä/katoavat kaiken mahtavuuden alle ja kokemus on huikea. Jo viikon (ja hävettävän monen tunnin :) )  pelaamisen jälkeen veikkaan että Fallout 4:stä tulee yksi minun kaikkien aikojen suosikipeleistä :)

Edit: Tarinan eteneminen johtaa valintoihin mitkä eivät ole mustavalkoisia eli jotkut päätökset ovat todella vaikeita. Täytyy kyllä kokeilla useampaa lähestymistapaa jossain vaiheessa :)

42/10
T:
Keklumestari Kinnunen

Miksi pelaan videopelejä ja muuta pikkukivaa

Aattelin kirjoitella välillä vähän kevyemmästä aiheesta eli videopeleistä. Ja siitä miksi itse tykkään niistä niin paljon. Taitaa tämäkin kirjoitus lähteä lapasesta ja menee vähän raskaammaksi pohdiskeluksi :) EDIT:Kyllä lähti lapasesta :)

 

Pelaamisesta

 

Pelaamista voi nykyään harrastaa todella helposti ja aika monella laitteella. Itseltäni löytyy kaikki pleikkarit, wii, 3DS, (retron3), NES sekä tietysti kännykkä ja tietokone. Koen kuuluvani enemmän pelaavaan ''hc-pelaaja'' ryhmään. Mutta lokeroiminen on turhaa. Pelaan itse lähinnä pleikkareilla eli tällä hetkellä PS4:llä. Aloitin pelaamisen joskus 80-90-luvun taitteessa? kun meille tuli nintendon 8-bittinen klassikkokonsoli, tarkkaa vuotta en muista mutta ensimmäisen pelikerran muistan kyllä :) Super Mario Bros:sa selvisin ensimmäisestä Goombasta mutta tipuin ensimmäiseen rotkoon. Muistan myös sen kun lainasin kaverilta A Link to the pastin Super Nintendolle ja kävin Mustasta Pekasta (Kissasta) ostamassa irtokarkkeja. Muistan edelleen miltä toffeeneliöt maistuivat sinä päivänä joskus 20 vuotta sitten :)

 

Viihde kehittyy ja ''uudella'' viihdemuodolla on ennen valtavirtaistumistaan yleensä aina huono maine aivottomana turhakkeena. Näin on ollut elokuvien, animaation ja tietynlaisen musiikinkin kohdalla. Mm. angry birdsin, clash of clansin sun muiden ''kasuaalipelien'' menestymisen ja kannettavien laitteiden kehityksen myötä pelaamista ei välttämättä nähdä enää niin paljon sosiaalisesti rajoittuneiden erakkojen puuhasteluna. Toisin oli vielä 10 vuotta sitten tai 90-luvulla. Aikuisenkaan ei ole enää noloa sanoa pelaavansa, ainakaan mun mielestä :) Kummasti se raha vaan muuttaa ihmisten käsityksiä... ''Tosipelaaja'' käsitteestä en sano mitään koska interwebbi on täynnä turhaa väittelyä aiheesta.

 

Peliteollisuudessa ei pärjää nykyään puolivillaisella toteutuksella ja monet menestyvät tekijät ovat selkeästi intohimoisia, ihan normaaleita ihmisiä eikä ''hikisiä nörttejä'' (anteeksi :D) ja tekevät työtä rakkaudesta aiheeseen ja haluun luoda jotain uutta ja kertoa tarinoita. Ei kaikki halua tai pysty tekemään elokuvia, kirjoja tai musiikkia tarinoistaan.

 

Joskus muutama vuosi sitten faijan kanssa jutellessa hän ihmetteli että vieläkö pelaan ja sanoi ettei ymmärrä mitä järkeä on pelata. Samaan aikaan taustalla pyöri joku turha hiihtokisa tai jotain muuta kakkaa televisiotarjontaa... Kyllähän telkkaristakin tulee muutamia sarjoja mistä tykkään paljon mutta muu tarjonta ei ihan hirveästi kiinnosta ja välillä tuntuu että digiboksin voisi viedä kierrätykseen. Ja toki tykkään lukemisestakin paljon ja ajoittain luen aika runsaastikin mutta tietyssä mielentilassa lukeminen ja myös soittaminen on liian ''rasittavaa'' ja viihdemuodoksi ja rentoutumiskeinoksi valitsen silloin pelaamisen.

 

Harva varmaan tajuaa tai myöntää, kuinka paljon tulee vietettyä aikaa telkkarin ja myös tietokoneen ääressä. Myönnän itsekin että voisin tehdä enemmän jotain fiksumpaa ja täten syntyi tämä blogikin. Ja vihdoinkin olen opiskellut myös vähän musiikinteoriaa :D Ja vaikka silloin tällöin puhutaan kuinka ''laiskaa''/passiivista nykynuoriso ja mielestäni myös vanhemmat sukupolvet ovat, telkkarin katsominen ja netissä roikkuminen on nykyään ihan yleisesti hyväksyttävää tekemistä, ainakin mun näkemyksen mukaan. Vaikka käy päivisin töissä ei se tarkoita automaattisesti sitä että on aktiivinen elämässään. Pelkkä työn tekeminen on mun mielestä aika huono vastuullisen ihmisen mittari. Varsinkin jos tekee työtä mistä ei tykkää eikä pääse kehittymään. Mun mielestä ei ole kenenkään asia haukkua toisia laiskoiksi jos itse ei jatkuvasti opi uutta ja kehity.

 

Hyvistä ja huonoista puolista

 

Yleensä videopeleistä puhuttaessa, puhutaan ikävä kyllä niihin liittyvistä negatiivisista asioista kuten oletetusta vaikutuksesta väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymiseen tai erakoitumisesta. Skandaalin hakuisessa nykyuutisoinnissa, varsinkin Yhdysvalloissa, väkivaltaista käyttäytymistä selitellään usein peliharrastuksella. Mites ravinnonlaatu ja yleinen terveys, nykyinen taloustilanne, köyhyys, vanhempien ammatti/koulutustaso ja elämäntavat, koulutuksen taso/mahdollisuus, mielenterveysongelmien hoito, uutisoinnin skandaalihakuinen pelottelu, sodat, ym. pikku syyt? Uskonnosta en sano mitään :D

 

Itse tykkään pelailla eniten ehkä roolipeli/seikkailu/äksönpelejä ja viime vuosien suosikkeihin kuuluu esim. Mass Effect 2 ja 3, Fallout 3 ja New vegas, Deus Ex:Human revolution ja Souls pelit. Kyseisissä peleissä on paljon samaa koska ne antavat mahdollisuuden päättää kuinka hahmoasi ja hänen taitojaan kehität ja miten tarinassa etenet. Ja onhan niissä väkivaltaa myös :) Tarinaan liittyvät valinnat ovat yleensä aika mustavalkoisia hyvä vai paha tyylisiä valintoja. Mutta voitko kuvitella kuinka siistiä olisi vaikuttaa siihen miten tarina etenee esim. elokuvassa? Ei ehkä hirveän käytännöllistä elokuvissa mutta peleissä se on mahdollista. Yleensä teen peleissä esiintyvät valintani sen perusteella miten toimisin oikeassakin maailmassa ja pahaksi ryhtyminen ei vaan tunnu virtuaalimaailmassakaan hirveän kivalta. Fallouteissa en vain pysty olemaan paha vaikka pelin aloittaessani niin päättäisinkin. Deus Exän vedin kerran läpi tappamatta ketään. Väkivalta on ikävä kyllä yleensä se helpoin tapa edetä ''aikuisten'' peleissä. Omasta mielestäni olen melkein normaali enkä koe väkivaltaisuuteni lisääntyneen peliväkivallan myötä. Ja oikeaksi tietämäni väkivallan näkeminen tekee aina pahaa. Peleissä esiintyviä tarinoita vastaavia löytyy harvoista Hollywood tuotannoista. Monista peleistä löytyy materiaalia ja taustatarinaa kirjoiksi asti.

 

Itse en ole hirveästi pelaillut netin moninpelejä mutta esim. Bäfää pelatessa ja Destiny nimisen pelin ilmestyttyä olen saanut monia uusia virtuaaliystäviä joiden kanssa pelatessa voi jutella. Monet ystävystyvät netissä ja joskus myös oikeassa elämässäkin. Voit myös kutsua kavereita kylään pelailemaan muutakin kuin Aliasta tai Afrikan tähteä. Ja väitän että ainakin 80- ja 90-luvulla monet ystävyydet muksujen kesken ovat alkaneet pelaamalla. Silloin ei ollut tuota interwebbiä :)

 

Joten en voi missään nimessä sanoa että pelaaminen on yksinäistä puuhastelua. Mutta totta on myös sekin että kaikki eivät ole aktiivisia yhteisöissä eikä käytä mikkejä pelatessaan moninpelejä. Ja eristäytyneitä ihmisiä on paljon. Mutta eristäytyneitä pelaajakunnan ulkopuolisiakin ihmisryhmiä on paljon ja he eivät, luonnollisesti, saa tarpeellisia ärsykkeitä edes pelaamisesta. Olen lukenut halvaantuneesta miehestä sekä masentuneesta miehestä jotka ovat saaneet pelien avulla elämniloa ja ilman pelaamista heidän elämänsä ei ole minkään arvoista.

 

Nykypelit rupeavat olemaan todella realistisen näköisiä ja en tietenkään voi sanoa miten se vaikuttaa tulevaisuuden mieliin. Minun lapsuuteni aikana ei väkivalta ollut ihan hirveän realistisen näköistä. Jos vertaa Grand Theft Autoa Grand Theft Auto 5:een tai Doomia Call of Duty:Advanced Warfareen on ero huikea. En välttämättä antaisi 12-vuotiaalle muksulleni kyseisiä pelejä. Varsinkaan kun esimerkin peleissä väkivalta on ainoa tapa. Silmitön poliisien tappaminen ja yhden hahmon teot olivat varmaan yksi syy miksi en GTA5:stä pitänyt enää niin paljon kuin nuorempana pelatuista GTA-peleistä. Monet ovat erimieltä minun kanssani mutta olen sitä mieltä että nykysukupolven pelit ovat jo tarpeeksi hyvän/realistisen näköisiä. Tästäkin kiistellään interwebissä kiivasti ja turhaan :)

 

Nämä ovat vaikeita asioita mutta ikärajat ovat myös peleissä ihan tarkoituksella. Mutta peleistä puhuttaessa unohdetaan yleensä kaikki muut kuin väkivaltagenret. Nintendo pukkaa edelleen markkinoille esim. timanttisia Mario pelejä jotka sopivat kaikenikäisille pelaajille.

 

Mut enivei, en väitä että kaikki videopelit auttavat kehittämään itseään mutta ainakin pelatessa osallistuu itse tekemiseen ja tarinan eteenpäin viemisen kannalta tärkeisiin valintoihin. Mun mielestä se on aika kova juttu. Ja väitän että pelaaminen kehittää monia taitoja toisin kuin pelkkä telkkarin katsominen. Tutkimusta aiheesta. Ja erilaiset puzzlepelit pistävät hoksottimet varmasti koville. Itse oon dikkaillut parista Professori Laytonin tarina ja puzzleseikkailusta sekä How old is my brain pelistä. How old is my brainia en ole kyllä pelannut vähään aikaan, tänään pelaan. :)

 

Lopuksi

 

Miksi siis pelaan videopelejä? Ne antavat mahdollisuuden olla osa suurta tarinaa oikeasti ja tehdä asioita ja käydä siellä mihin ei oikeassa elämässä, elokuvissa tai kirjoissa pääse. Pelit aiheuttavat myös suuria tunteita ja muistoja :) Ja mun mielestä pelaaminen on paljon hauskempaa kuin pelkkä istuminen ja tuijottaminen.